Kotona on kamalaa. Olen riutunut viimeisen viikon, selannut pitkästä aikaa oikein innolla vuokrailmoituksia, ahdistunut lisää, itkenyt, jumittanut uimahallilla, ettei tarvitsisi tulla kotiin.

Saija lähtee nyt sitten sinne Saksaan. Sain tiedon löytämällä kaapin päältä lapun, jossa oli tiedot lentovarauksesta. Kiitos vaan siitäkin. Eipähän ole enää sitä ainoatakaan ihmistä, jonka kanssa pystyi hallin ulkopuolella tekemään jotain.

Romeo on onneksi tervehtymässä.

Tämä on kyllä ihan tunnevammainen perhe. Mietin just aamusella, kun rötväilin Romeon kanssa lattialla, että varmaankin Romeo on niin hirveän tärkeä siksikin, että se on ainoa, jonka vieressä voi olla.

Viikonloppuna on kakkostason koulutuksen viimeinen viikonloppu. Odotan vain, että se olisi ohi, vaikka mielenkiintoista asiaa siellä taas lieneekin. En vain just nyt jaksaisi taas, rasittaa täällä niin paljon.