Tämänpäiväinen valmennussessio oli kyllä aikamoista draamaa alusta loppuun asti. Väärinkäsitysten, turhien pelkojen ja selän takana puhumisten päätteeksi minua fiksummat uimarini onneksi nostivat asian esille, ja aikamme siinä uudelleen rakensimme molemminpuolista luottamustamme. On kyllä vaikeaa yrittää olla tavoitteellinen, tulosorientoitunut ja inhimillinen yhtä aikaa, ainakin silloin tällöin.
Psykon luona oli ihan turha sessio puolestaan. Puhuin vain uinnista ja valmentamisesta ja pohdin, mahdanko polttaa itseni loppuun, jos vielä tästä lisään valmennuksia. Olen vain nyt kehitellyt sellaista mallia, jossa kaikenlaisen valmentamisen määrä saattaa nousta entisestään. Pitäisi kuitenkin myös saada uitua itse - muuten ei pää kestä.
Tajusin tänään just, miksi on niin päätä tyhjentävää uida nimenomaan ryhmässä eikä vain jossain kuntoradalla itsekseen: kun ui valmentajan antamaa ohjelmaa, voi vain uida miettimättä, mitä pitäisi uida, mitä olisi järkevää uida, miksi sitä ei nyt jaksa muka uida ja miksi oikeastaan voisi nousta jo pois. Kun saa olla ryhmässä, pysyy kontakti konkreettiseen uintiharjoitteluun.
Jari täytti nyt maanantaina 25 vuotta. Ajatella, että hänkin on jo neljännesvuosisadan ikäinen, ja minä olen vieläkin mielessäni niissä seitsentoistavuotiaan päivissäni.
tiistai, 15. huhtikuu 2008