Miesten joukkue voitti lauantaina pronssia. Täytyy myöntää, että olin
yllättynyt. Olen niin pessimistinen, että en vain jaksanut uskoa
joukkueen venymiseen tärkeällä hetkellä. Olin kuitenkin väärässä. Äijät
lähtivät juhlimaan menestystään, ja ajattelin lähteä mukaan. Pidänhän
miesten joukkuetta yhtenä tärkeimmistä sosiaalisista piireistäni. Ei
varmaan olisi taas kannattanut pitää.
Menin baariin, jossa äijät rellestivät. Joku ehkä moikkasi, mutta
siihen se sitten jäikin. Olin täysin ulkopuolinen. No, en tietysti
ollut voittamassa mitalia, mutta kyllä sentään reenaan heidän kanssaan.
Mikko oli aika maassa. Peli päättyi 3-9 Turun hyväksi, eikä Mikko
päässyt edes kastautumaan kentälle. Lähdimme puoliltaöin pois. Hienoa
oli se, että vain muutama tajusi minun olevan autolla, joten en
joutunut taksiksi kuin parille tyypille ja sekin ihan järkevässä
tilanteessa.
maanantai, 23. toukokuu 2005