Miesten joukkue voitti lauantaina pronssia. Täytyy myöntää, että olin yllättynyt. Olen niin pessimistinen, että en vain jaksanut uskoa joukkueen venymiseen tärkeällä hetkellä. Olin kuitenkin väärässä. Äijät lähtivät juhlimaan menestystään, ja ajattelin lähteä mukaan. Pidänhän miesten joukkuetta yhtenä tärkeimmistä sosiaalisista piireistäni. Ei varmaan olisi taas kannattanut pitää.

Menin baariin, jossa äijät rellestivät. Joku ehkä moikkasi, mutta siihen se sitten jäikin. Olin täysin ulkopuolinen. No, en tietysti ollut voittamassa mitalia, mutta kyllä sentään reenaan heidän kanssaan.

Mikko oli aika maassa. Peli päättyi 3-9 Turun hyväksi, eikä Mikko päässyt edes kastautumaan kentälle. Lähdimme puoliltaöin pois. Hienoa oli se, että vain muutama tajusi minun olevan autolla, joten en joutunut taksiksi kuin parille tyypille ja sekin ihan järkevässä tilanteessa.