Hellettä piisaa. Ihanan lämmintä ja tuskaisen kuumaa. Kyllä juuri nyt
tekisi taas mieli olla Poukamassa. Toisaalta kuitenkaan ei.
Viime viikonloppu oli varsinainen perheviikonloppu. Olimme koko perhe
ilman mitään poikaystäviä Poukamassa. Menetin hermoni Annelin suhteen
ensimmäisen päivän jälkeen. Torstai-illalla lähdimme Eskon kanssa
Turusta päin matkaan, joka kesti neljä ja puoli tuntia. Ennätyshidasta
toimintaa. Olimme perillä joskus yhden aikaan. Perjantaina kävimme
Vääksyssä, josta ostin mekon. Saijan ensireaktio mekon nähdessään oli
kaksisanainen: "Vaaleanpunainen joulukuusi." Ehkä se onkin vähän
sellainen.
Kävimme Saijan kanssa sekä perjantai- että lauantai-iltana lenkillä.
Eka lenkki oli noin neljä kilsaa, toinen puoli kilometriä lyhyempi.
Olin yllättynyt, miten hyvin jaksoin juosta, vaikka en melkein vuoteen
ole juossut askeltakaan.
Lauantaina oli Kalkkisten toripäivät. Ihan oikeasti, perinteisen
tapahtuman nimi on tuollainen. Ostin kaksi tosi nättiä käsin tehtyä
pientä puukoria, kun en osannut valita, haluaisinko vihreän vai
keltaisen.
Lauantai-illalla en vain enää jaksanut, ja lopulta pyysin Eskolta, että
lähtisimme heti sunnuntaiaamulla Turkuun. Koska Saijan piti joka
tapauksessa lähteä tuolloin, lähdimme sitten koko kolmen hengen porukka
matkaan aamuseitsemältä.
Harmittaa, kun tekisi mieli olla Poukamassa, mutta Anneli on siellä.
Jotenkin tuntuu siltä, että olemme Mikon kanssa etääntyneet ihan
totaalisesti. Emme tee enää oikein mitään yhdessä, ja nekin vähät
hetket menevät riitelyksi. Kai tämä oli ihan odotettavissa. Ainahan
tähän tullaan.
Maanantaina olin Mikon kanssa melomassa. Kai se oli ihan kivaa, mutta
paluumatka vastatuuleen otti kohtalaisen pahasti päähän. En vain
päässyt eteenpäin ja pelkäsin ohiajavia muskeliveneitä.
Tämä meni nyt vähän tapahtumakuvaukseksi. Liian pitkällä
päivitysvälillä käy yleensä niin. Mainittava on kuitenkin vielä se,
että olimme eilen Saijan kanssa kauppatorilla myymässä
kirpputoritavaroita. Kymmenen euron toripaikkamaksun jälkeenkin käteen
jäi yli 50 euroa voittoa. Tavaraa meni kohtalaisen paljon,
pilkkahintaan luonnollisesti. Emme vissiin pyytäneet mistään yli kahta
euroa, ja useita erittäin hyväkuntoisia vaatteita löysi eurolla uuden
omistajan. No, tulipahan tilaa. Olisin halunnut mennä heti tänään
uudestaan, mutta Saija ei jaksa. Tylsää.
tiistai, 12. heinäkuu 2005