Hellettä piisaa. Ihanan lämmintä ja tuskaisen kuumaa. Kyllä juuri nyt tekisi taas mieli olla Poukamassa. Toisaalta kuitenkaan ei.

Viime viikonloppu oli varsinainen perheviikonloppu. Olimme koko perhe ilman mitään poikaystäviä Poukamassa. Menetin hermoni Annelin suhteen ensimmäisen päivän jälkeen. Torstai-illalla lähdimme Eskon kanssa Turusta päin matkaan, joka kesti neljä ja puoli tuntia. Ennätyshidasta toimintaa. Olimme perillä joskus yhden aikaan. Perjantaina kävimme Vääksyssä, josta ostin mekon. Saijan ensireaktio mekon nähdessään oli kaksisanainen: "Vaaleanpunainen joulukuusi." Ehkä se onkin vähän sellainen.

Kävimme Saijan kanssa sekä perjantai- että lauantai-iltana lenkillä. Eka lenkki oli noin neljä kilsaa, toinen puoli kilometriä lyhyempi. Olin yllättynyt, miten hyvin jaksoin juosta, vaikka en melkein vuoteen ole juossut askeltakaan.

Lauantaina oli Kalkkisten toripäivät. Ihan oikeasti, perinteisen tapahtuman nimi on tuollainen. Ostin kaksi tosi nättiä käsin tehtyä pientä puukoria, kun en osannut valita, haluaisinko vihreän vai keltaisen.

Lauantai-illalla en vain enää jaksanut, ja lopulta pyysin Eskolta, että lähtisimme heti sunnuntaiaamulla Turkuun. Koska Saijan piti joka tapauksessa lähteä tuolloin, lähdimme sitten koko kolmen hengen porukka matkaan aamuseitsemältä.

Harmittaa, kun tekisi mieli olla Poukamassa, mutta Anneli on siellä.

Jotenkin tuntuu siltä, että olemme Mikon kanssa etääntyneet ihan totaalisesti. Emme tee enää oikein mitään yhdessä, ja nekin vähät hetket menevät riitelyksi. Kai tämä oli ihan odotettavissa. Ainahan tähän tullaan.

Maanantaina olin Mikon kanssa melomassa. Kai se oli ihan kivaa, mutta paluumatka vastatuuleen otti kohtalaisen pahasti päähän. En vain päässyt eteenpäin ja pelkäsin ohiajavia muskeliveneitä.

Tämä meni nyt vähän tapahtumakuvaukseksi. Liian pitkällä päivitysvälillä käy yleensä niin. Mainittava on kuitenkin vielä se, että olimme eilen Saijan kanssa kauppatorilla myymässä kirpputoritavaroita. Kymmenen euron toripaikkamaksun jälkeenkin käteen jäi yli 50 euroa voittoa. Tavaraa meni kohtalaisen paljon, pilkkahintaan luonnollisesti. Emme vissiin pyytäneet mistään yli kahta euroa, ja useita erittäin hyväkuntoisia vaatteita löysi eurolla uuden omistajan. No, tulipahan tilaa. Olisin halunnut mennä heti tänään uudestaan, mutta Saija ei jaksa. Tylsää.