Olen ollut itkuinen ja vähän sekava melkein koko päivän. Ilmeisesti poltan itseäni tehokkaasti loppuun. Viime syksynä oli paljon parempi systeemi, kun oli yksi päivä, jolloin oli vain omat treenit. Silloin sain heittää päiväksi valmentajan viitan narikkaan, uida ja rentoutua. Nyt pitää joka päivä valmentaa ja valmentaa. Viikonloput ovat pahimpia. Toisaalta tietysti tykkään hommasta tosi paljon, mutta välillä ei jaksaisi kuunnella ainaista valitusta milloin mistäkin - yleensä asioista, joille en voi yhtään mitään.

Tänään sain sopimusluonnoksen seuralta. Saa nähdä, suostuvatko muutamiin muutoksiin vai jääkö kokonaan allekirjoittamatta.

Kun olin itse uimassa, olisin vain halunnut, ettei tarvitse heti treenin jälkeen kiirehtiä valmentamaan ja että saisin joskus gradun tehtyä. Tuntui jotenkin liki uskomattomalta kerrankin haluta saada gradu alulle sen sijaan, että aina vain etsin syitä olla ehtimättä mitään. Nyt olisi hyvä suunnitelma, sisällysluettelo, joka on minulle orientoitumisen kannalta se tärkein juttu, on lähes valmis, joten nyt pitäisi vain kirjoittaa sellaiset sata sivua roskaa. Tai asiaa.

Ei vain ikinä ehdi, kun kaikki aika menee valmennusjuttuihin. Olen järjestämässä itseäni koko ajan pahempaan aikatauluvyyhtiin, koska ryhmän varainkeruu saattaa tietää itse aiheutetun erittäin työlään projektin.

Ja mitä tästäkin sitten käteen jää.