Täällä oli joku opetukseen sisältyvä urheiluharjoitus, johon "kaikkien" piti osallistua. Minäkin sitten kovin innoissani ja aktiivisesti olin menossa mukaan. Arvelin, että hermolihasjärjestelmää harjoittava juttu olisi ihan inhimilinen. No, lopputulos oli se, että vain kolme ketterää ja vahvaa, minuun suhteutettuna, miestä oli mukana. Ihan ensin tehtiin kuperkeikkoja, ja minähän en niitä eteenpäin oikein vain pysty tekemään. Vieläkin pyörii päässä. Sen jälkeen oli aitahyppyjä, jotka eivät sujuneet. Tiedän, etten ole erityisen kimmoisa tai koordinaatiokykyinen, mutta ihan noin huonosti en sen olettanut menevän. Kompuroin, en päässyt aitojen yli, kaadoin ne enkä lopulta uskaltanut tehdä kuperkeikkojakaan. Takaperin kyllä menisi tai kärrynpyörällä mutta ei eteenpäin.

Viimeinen pisara oli se, kun piti mennä aitojen yli ja ali. Yli meni hienosti, mutta alitusosuudella jäin ponnaristani kiinni aitaan, raahasin sitä mukanani, yritin tehdä takaperin kuperkeikkaa ja luovutin.

Ohjelmassa oli vielä jotain loikkia, juoksentelua portaissa, rinnalle vetoa tangolla ja vastaavaa. Olisin varmaan ihan kivasti voinut noita yläkroppajuttuja tehdäkin, mutta olin jo tipahtunut porukasta siihen mennessä.

Jäi vain harmittamaan, kun olin niin huono. Voin juuri nyt aistia sen tuskan, joka koululiikunnassa nöyryytetyiksi tulleilla ihmisillä on ollut.