En muista, montako päivää siihen vielä on. Ehkä viikko, ehkä vain muutama. Tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta.

Kaikki oli ihan samalla tavalla, olin täällä ihan samalla mökillä, ja paarmat ahdistelivat päiväsaikaan ihan yhtä ahnaina. Venekin oli sama, onneton jo tuolloin.

Kuitenkin kaikki oli niin toisin. Hassu elämä, hassuja päiviä. Muistan, kun olin tosi onnellinen.

"Seitsentoistavuotiaana on neito kaunehin." Niin, ehkä se johtui siitä. Sen jälkeen onkin ollut alamäkeä.

Leikkelin äsken kynsileikkureilla ihonpalasia sormistani, kun kynsissä ei ole enää mitään leikeltävää.