Hauskanpito pitäisi kieltää lailla. Itse en menettäisi mitään, mutta eipähän tarvitsisi kuunnella, kun naapurit hoilaavat Barbie girlia kolmatta tuntia etenevän epävireisesti. Lisäksi voitaisiin palkata parkkipirkkohenkisiä hauskanpitoratsaajia, jotka sakottaisivat luvattomat elämästä nauttijat. Jos vielä sitten tästäkin hienommaksi systeemiä hiottaisiin, perustettaisiin erillinen vihjepalkkiosysteemi, jossa oikeelliseksi osoittautuvasta hauskanpitovalituksesta saisi paitsi hauskanpitäjä mojovat sakot, myös vihjeen antaja kunniaa ja kiiltävän auton.

Ei sillä, että autoa haluaisin, mutta jos joku oikein tosi hieno auto olisi, niin ehkä niitä Barbie girl -naapureita vituttaisi. Nyt nimittäin vituttaa minua tuollainen.

Kerrankin, kun ylihuolehtivia äityköiä ja nukkumaanmenoajoista kiinni pitäviä lapsiperheitä tarvittaisiin täyttämään paikkansa yhteiskunnassa! Minä kun en oikein viitsi nyt mennä kilauttamaan naapurin ovikelloa: "Moi, olen uusi naapurinne ... joo, en halua sokeria lainaan.. joo just se, joka ei ole saanut puolessakaan vuodessa oven nimikylttiä vaihdettua... joo, niin kiitos vaan, kun miehenne auttoi sen sohvan tuosta portaikosta, ei olisi kyllä itse tosiaan jaksettukaan pidemmälle. Niin sitä minä vain, että jos voisitte ystävällisesti lopettaa illanviettonne, heittää vieraat pihalle ja poistua itsekin rakennuksesta. Singstar muuten jää minulle. Lopullisesti."

Laihdutuskuurini on kestänyt tällä erää päivän. Konkretisoin asiaa ostamalla vaa'an. Laihtuu siis ainakin pankkitili.

Olen taas miettinyt perimmäisiä kysymyksiä. Miksi pariskunnat sanovat, että täydentävät niin ihanasti toisiaan? Eikö se viittaa jossain määrin siihen, että on isketty itselle täysi vastakohta? Olenko siis liikuskellut senssimaailmassa täysin väärillä premisseillä? Millainen olisi ihminen, joka täydentää minua? Jumalattoman hyvännäköinen, tahdikas, loogis-matemaattisesti täysin kyvytön, verbaalisesti onneton, rivienvälilukutaidoton perinteisten käsityöammattien kannattaja, jonka arvomaailmassa siisteys, uskonto ja isänmaa tulevat melkein heti sotapelien, kaunokirjallisuuden ja perinteiden jälkeen?

Eikö itserakkaan ihmisen olisi parempi etsiä mahdollisimman samankaltaista ihmistä? Jos minä olisin mies, millainen mies olisin?

Tämä ajatusleikki päätyy joka kerta siihen, että ensin kloonaan itseni itselleni kaveriksi, käyn valtaisan paperi- ja mediasodan sen puolesta, että kyllähän nyt itsensä kanssa pitää saada mennä naimisiin, ja hyvin pian kuitenkin listisin sekä uuden että alkuperäisen itseni, koska kuka nyt sellaista tyyppiä kestäisi katsella.