Hmm. Osaankohan enää edes kirjoittaa näin? Tuntuu vieraalta kirjoittaa toisaalle kuin Notepadiin, mutta arvelen, että tämä on kuitenkin pidemmän päälle parempi ratkaisu.

Olen tosiaan pitkin kevättä miettinyt, miten saisin helpotettua nettiksen pitämistä. Kartoitin hieman, millaisia erilaisia valmispohjia tähän tarkoitukseen olisi ja päädyin ainakin toistaiseksi tänne Vuodatus.netiin. Yksinkertainen on kaunista, ja tämä vaikuttaa mukavan vähäeleiseltä ja suomenkielisenä simppeliltä palvelulta.

Käytännössä homma helpottuu nyt niin, että teen tästä päivitysboksi-ikkunasta selaimeni aloitussivun, joten en oikeastaan voi välttyä kirjoittamasta.

Positiivisia puolia tässä koko hiljaiselossa on ollut paljon.
a) Pääsin kuin varkain seuraamaan kärpäsenä katossa, miten kuolemaani suhtauduttaisiin, koska joku oli jostain saanut päähänsä, että olen kuollut. No, en kyllä ole, ainakaan toistaiseksi. Lähipiirinikin on kunnossa, onneksi.
b) Olen kenties saanut karkotettua eräisiä lukijoita, joita en erityisemmin kaipaa takaisin.
c) Olen kohdistanut kirjoittamiskapasiteettini muualle. Koulu- ja työtekstejä on valmistunut paljon.

Mietin tuossa, että voisin lähinnä omaksi ilokseni alkaa tuupata noita koulutöitä nettiin. Tulee kirjoitettua kauheasti kaikkia esseitä, joissa jopa olen viimeisen vuoden aikana oppinut käyttämään lähdekirjallisuutta. Voisi olla joskus jotain hyötyä. Todennäköiseimmin kuitenkaan ei.

Merkittävä urbaani vääryys on se, että minut oli poistettu Enterin avustajalistalta. Vaadin Kilveltä pääsyä takaisin, ja hän lupasikin tehdä asialle jotain, mutta ainakaan viimeiseimmässä lehdessä nimeäni ei listassa vielä ollut. Saattaisikohan taustalla olla se, etten ole ko. lehteen paljonkaan hommia tehnyt. Syy siihen ei ole yksin minussa: olen tarjonnut aiheita ja vinkunut, mutta kovin hyvin ei ole tärpännyt. Nyt tosin sain ihan pari päivää sitten valmiiksi yhden erittäin työlään ja haastavan artikkelin.