Sain varmalta taholta tiedon, että normaalia suurikokoisemmat imusolmukesolut ovat käytännössä Reed-Sternbergin soluja, joten käytännössä kyseessä on Hodgkinin lymfooma, syöpä.

Lopullinen diagnoosi tulee kahden viikon sisällä. Ylihuomenna otetaan vain tuo patti pois, ei operoida mitään muuta.

Olen yrittänyt sopeutua ajatukseen lähinnä itkemällä.

Tein hurjan teon ja kerroin Mikolle, jolle en ole puhunut puoleen vuoteen. Pyysin apua ja tukea. Tämän kanta oli suunnilleen "hyvää loppuelämää": ainakin hän totesi vain keskustelusta lähtiessään, että toivoo näkevänsä minut vielä terveenä. Mitään kädenojennusta ei herunut.

Tuollaisen tempun jälkeen ei kyllä paljon enää kannatakaan raajoja ojennella. Saatan keksiä kirveelle käyttöä.

Mystisesti muistolokerosta elämääni ilmaantunut Miika on nyt kaikkeni ja kovin aseeni elämäni saamiseksi takaisin. Hän on luvannut jaksaa istua vierellä, joten minä olen luvannut jaksaa taistella.

Haluan elämäni takaisin.