Aina vain paranee. Koko eilinen päivä oli jotenkin kaoottinen ja hankala. Yritin niin kovasti olla oma itseni, että kaikki vain paheni. Aloin itkeä monta kertaa ilman syytä, ja kun sitten piti jotain selityksiä kehitellä, päädyin taas kelaamaan samaa rataa. "On liian kivaa, joten pelottaa, että homma menee vain huonommaksi." Toisaalta koen olevani jollain tasolla oikeutettu tällaiseen pelkoon, koska kevät oli jotain niin järkyttävää ja kamalaa, etten millään kestäisi lähteä siihen taas uudestaan.

Painostan kuulemma. Olipa yllätys.

Himottaisi vähän hankkia joku skarpimpi linssi, mutta mistäköhän siihenkin repisi rahat. Heinäkuunkin vuokra on yhä rästissä, ja olen Eskolle 1700 euroa velkaa opintotukien palautuksista. Voin paljastaa, että tililtäni ei löydy tuollaisia varoja.

Jossain välissä iltaa, seitsemän korvilla, Pauli nukahti sohvalle. Minulla oli tekemisen puute, joten päätin lähteä ulos. Pihalla tapasin kerrostalon asukkaita, jotka olivat jännällä tavalla kiinnostavia, kenties äärimmäisen hyviä järvenpääläisyyden inkarnaatioita. Sain kahvinkeittimen yhdeltä mieheltä lainaan. Aika jees. Olen joutunut kikkailemaan pussicappuccinon ja äsken juuri kokeilemani pikakahvin kanssa, eikä kumpikaan oikein vakuuta. Kyllä aamulla pitäisi saada ihan rauhassa horaista se kaksi kuppia kahvia (maidon kanssa) naamariin ennen kuin pitää yrittääkään mitään älyllistä.

Epäitsekkäät ihmiset ovat ihania.

Unohdin muuten taannoin mainita, että heti kun pääsimme Budapestiin, saimme Saijan kanssa sakot. Bussimatka lentokentältä meni vielä ihan hienosti, mutta sitten metropätkän jälkeen jäimme kiinni liputta matkustamisesta. Itse asiassa meillä oli kyllä liput, mutta emme olleet leimanneet niitä. Typerä turistimoka, joka maksoi meille parisenkymppiä, yhteensä 5 000 HUF. Saisivat kyllä suoraan sanoen Suomessakin olla yhtä tarkkoja noiden kanssa. Tuolla Budapestissa oli tosi paljon lipuntarkastajia varsinkin metroasemilla. Liput tarkistettiin siinä vaiheessa, kun matkustajat olivat juuri nousseet liukuportaita ylös metrokuilusta. Suomessa tuohon hommaan voisi hyvin palkata vaikka pitkäaikaistyöttömiä. Sakkorahoille varmaan keksittäisiin jotain hyödyllistä käyttöä, esimerkiksi julkisen liikenteen suunnittelijoiden saunottaminen tai kunnan päättäjien materialistinen voitelu.

Kehitin jostain ilkeän flunssan. Sain varmaan reissussa jonkin unkarilaisen vuohikupan. Kurkku oli eilen nukkumaan mennessä niin kipeä, etten pystynyt nielemään. Vähän väliä kävi niin, että juuri kun torkahdin, piti nielaista, ja sitten taas heräsin kipuun. Kuumetta oli vain jotain 37,5 astetta, joten ihan kuoleman kielissä tässä ei kai vielä olla. Nyt aamulla olo on aika paljon parempi, mutta otin särkylääkettä ihan jo varmuuden vuoksi. Kahvia ei tee yhtään mieli, mikä on yleensä paras sairauden mittari. Esimerkiksi uimahalliallergian ja oikean flunssan tuomat oireet erotan vain siitä, tekeekö mieli kahvia vai ei.