Olen ennenkin miettinyt, voiko nettipäiväkirjan suhteen enää puhua päiväkirjasta. Toisaalta päiväkirja-sanassa on kaksi osaa, päivittäisyys ja kirjoittaminen. Mielestäni ne tietyllä tavalla täyttyvät myös nettipäiväkirjoissa - päivittäisyys tosin voidaan tulkita laajemmaksi aikaan kytkeytyvyydeksi.

Poistin kommentointimahdollisuuden, kuten eräässä kommentissa ehdotettiin. Tosiaan, se oli nyt ilmestynyt vuodatus.netiin. Silloin kun tunnusta loin (ja kirjoittelin nettipäiväkirjavertailua) tuota ominaisuutta ei vielä ollut. Kehitystä. Saa kai minulle edelleen kirjoittaa sähköpostia. Ehkä se on juuri sopiva kynnys, jonka ylittäminen osoittaa, että ihmisellä on oikeasti jotain sanottavaa, ei vain tarve aukoa päätään.

Median suhde yleisöön on monimutkainen, varsinkin Internet-ajalla. Nykyään ihminen voi olla yhtä aikaa sekä vastaanottajana että julkaisuiden tuottajana. Median rooli sisään- ja uloskoodaajana ei ole enää yhtä yksinkertainen kuin pari vuosikymmentä sitten - ja silloinkin teoriasta saatiin lukuisia teoksia kirjoitettua.

Niin kauan kuin kuitenkin kirjoitan enemmän itseni kuin muiden takia, haluan nimittää tätä nettipäiväkirjailuksi, vaikka joku varmasti tarjoaisi jo ulkomaista bloggaus-termiä. Se ei tunnu yhtä kotoisalta.

Toisaalta kommentointimahdollisuus ja satunnaiset kommentit ovat luoneet vuorovaikutteisuutta myös tekstiini. En ehkä edes pidä siitä. Dialogimaisuus ei mielestäni kuulu päiväkirjaan, jonka pitäisi kummuta kirjoittajan tuntemuksista. Tietysti jokainen tunne tarvitsee alkulähteensä, mutta huomaan nyt liiaksi reagoivani kommentteihin, vaikka osa niistä onkin ollut ihan asiallisia.

Vein kameran eilen huoltoon. Esko oli sitä mieltä, että näyttö kannattaa korjauttaa, koska omavastuun ylittävä osa menee kotivakuutuksen piikkiin. Niin kai sitten. Kerroin tilanteestani myymälässä ja sain lainaksi jonkun Canonin 2.8-megaisen Coolpixin. Sen turvin olin tänään työkeikalla, joka päättyi lähes nolosti. Kun olin aloittamassa valokuvaamista tuolla oikeasti ihan järkyttävän heppoisella laitteella, haastateltava katsoi epäuskoisesti kameraani ja kävi hakemassa oman digipokkarinsa.

Katselin jälleen kerran tuntikausia erilaisia valokuvausjuttuja netistä. Canonin EOS 350D KIT houkuttaa. Käytettynä siihen saisi parillasadalla eurolla teleobjektiivin, jossa kylläkään ei ole vakainta. Vakaimelliset putket maksavatkin sitten triplasti enemmän, myös käytettynä. Jalustan kanssa tuo voi kuitenkin olla toimiva yhdistelmä.

Ai niin. Koin tänään järkytyksen. Olin etsimässä Uinti-lehteä, kun kurkistin sängyn alla. Siellä oli kolmeen osaan silvottu lintu! En jäänyt tekemään sen suurempia lajitunnistusharjoituksia vaan soitin Mikolle. Tämä sitten hävitti linnunjämät joskus iltasella minun pakoillessa vastuuta. Saakelin kissa. Pidän tuota ovea nyt auki päivisin, kun ilma ei muuten vaihdu ja täällä on lian ja epäsiisteyden takia tunkkaista. Kai se sitten on kävellyt taas salaa sisään tällä kertaa saalis mukanaan.

Eilen ja tänään on ollut vesipalloharjoitukset. Eilen juoksimme ensin noin kolmen vartin lenkin pururadalla, minkä jälkeen uimme kolme kilsaa. Tänään vuorossa oli ensin jalkapalloa ja sitten kuntopiirityyppinen kuntosaliharjoitus, jossa kiersimme 15 laitetta kolmeen kertaan aina 45 sekuntia kerrallaan suorittaen ja 15 sekunnin aikana laitetta vaihtaen. Ongelma oli se, ettei vaihtovälin aikana ehtinyt rukata painoja. Räpelsin sitten miesten painoilla. Osassa laitteista se oli ongelmallista.

Eilinen lenkki oli mielenkiintoinen kokemus. Jossain välissä valmentaja tuli tarkistamaan, millaisilla sykkeillä juoksemme. Juoksin niin hiljaa kuin vain pystyin, ja syke oli 186. Ei sitten ole ihmekään, jos tulen juoksemisesta sairaaksi. En vain saa sykettä alemmas. Viimeisen pururatakierroksen eteninkin niin, että kävelin ja lönköttelin vuorotellen aina parisataa metriä, jotta syke pysyisi peruskuntoharjoittelulle sopivissa lukemissa.