Huomaan, että avaan tämän kirjoitusboksin aina, kun ahdistaa oikein paljon. Jotenkin aina ahdistustilanteessa mietin toimintatapoja ja lopulta päädyn epätoivossani siihen, että täytyy kirjoittaa. Kai se sitten helpottaa.

Ei ole oikein ketään, jolle puhua kaikesta. Mikko tuossa nyt toki on, mutta jotenkin hän on niin turtunut masennuksiini, ettei hänestä saa oikein mitään irti.

Olkapääni on kipeä. Se on todennäköisesti suurin syy siihen, että maailman tuntuu nyt painovalta. Pelkään, että ainoa oikea "hoito" vammaani on uintitauko, ja sitä en missään tapauksessa halua pitää. Kausi on mennyt loistavasti, tulokset parantuneet lähes kaikissa kisoissa. Tuntuisi tosi väärältä joutua nyt löysäämään yhtään.

GP-kisoissa oli hienoa uida. Kisat olivat suurimmat, joissa olen koskaan päässyt uimaan, ja tunnelma oli erilainen kuin pikku kisoissa, joita Turun alueella tulee kierrettyä. 800 vapari meni aika keskinkertaisesti. Lyhyen radan enkkani (siis ei absoluuttinen enkka mutta tämä uuden uran enkka) parani kyllä, mutta pitkällä radalla uituun ennätykseeni nähnyt loppuaika oli silti vaisu. Syitä voi etsiä aikaisesta uintiajankohdasta, (en ole koskaan osannut uida aamulla) tai aliyrittämisestä. Jotenkin lähdin kisaan tappiomielialalla, ja se kostautui.

Sunnuntaiaamulla sain kuitenkin koottua itseni 400 vapariin. Alku oli taas onnettoman hidas, en vain päässyt vauhtiin, mutta loppua kohti uinti taas parani, ja edellisen päivän tuplamatkaan verrattuna uinti oli teknisesti huomattavasti parempi. Muutama käännös taisi mennä jo ihan kohtalaisesti - 800 vaparissa esitin 31 huonoa käännöstä. Ote piti paikoin, ja vauhdinjako toimi liian hidasta alkua lukuun ottamatta.

Sen kyllä tajusin tuon uinnin jälkeen, etten ole oikein voittajatyyppi. Ekalla satasella jäin yhdelle eräni uimarille mutta sain hänet toisen satasen aikana kiinni. Vielä kolmensadan metrin kohdalla olimme rinnakkain. Sitten psyyke petti; annoin itseni ajatella, että sille toisella on parempi ilmoitettu aika, ja minulle riittää olla jäämättä hänelle paljon. Jälkikäteen harmitti, kun en ajatellut ihan toisin: nyt hemmetti, voitan sen! En sitten voittanut, mutta oma enkka parani kuitenkin reilun sekunnin. Olin tyytyväinen.

Kaiken tämän valossa tuntuu väärältä, että olkapääni reistaa. Mitään toiminnallista ongelmaa siinä ei kai vielä ole, mutta kipua tuntuu varsinkin kyljellään maatessa ja vähän myös uidessa.

Lauantaina oli kolme työkeikkaa. Nyt pitäisi huomiseksi kirjoittaa kolme juttua. Voi tulla taas kiireinen päivä ja ilta. En kyllä varmaankaan mene tänään hallille. Uintiharjoitusten aikaan olen omien junnujeni kanssa sirkuskoulussa, ja vesipalloreenit ajattelin jättää olkapään takia väliin. Miesten kanssa reenatessa en oikein voi heitellä pelkällä vasurilla, joka siis on vähemmän kipeä, eikä se uintikaan varmaan ole tähän nyt avuksi. Huomenna kyllä menen uimaan.