Meni täysin hermot tuon uuden, kauniin, ihanasti punaisen ja superlitteän Samsungin kännykän kanssa. En vain kykene venymään Samsung-ajatteluun, ja sitä paitsi olen sitä mieltä, että jos haluan näppäinlukon pois, se pitäisi saada suurin piirtein parilla näpäytyksellä, ei millään sunnuntaisaarnaakin hartaammalla syväpainnalluksella ja siihen liittyvällä juuri täsmälleen oikeanpituisella odottelulla.

Ostin Huuto.netistä 26 eurolla oranssin Nokian 1100-mallisen puhelimen eli väriä vailla samanlaisen kuin tuo taannoin pimennyt puhelimeni. Erityishienoutenahan tuossa puhelimessa on taskulamppu, joka on ehdottoman paras yövalo.

Olisi noita vissiin saanut halvemmallakin, mutta tuossa luvattiin, että puhelin on toimiva ja varma, joten päätin toimia.

Tänään tuli paketti postissa, ja kun illalla sain ensimmäisen puhelun, karu totuus paljastui: puhelimen kaiuttimessa on jotain häikkää, ja ääni särisee häiritsevän paljon. Aikani ihmeteltyäni totesin, että ei muuta kuin kuoret puhelimesta irti ja ihmettelemään, saisiko noista kahdesta 1100:sta koottua yhden toimivan.

Suurin piirtein heti, kun sain kuoret auki, huomasin, että puhelimesta oli jo joku minua ennen yrittänyt vääntää ruuveja irti, koska ruuvien kannat olivat ihan lytyssä. Lopulta sain kuin sainkin sekä vanhasta käynnistymisen lopettaneesta puhelimestani että tuosta uudesta mikrofoniosan ja piirilevyn erilleen, vaihdoin uudemmasta piirilevyn tuohon vanhaan ja kuoreltaan paremmassa kuosissa olevaan mustaan puhelimeeni - ja uskomatonta mutta totta, puhelin käynnistyi! Ääni tulee moitteetta, kaikki toimii.

Olisi tosin varmaankin tullut halvemmaksi ostaa huuto.netistä vain joku yksittäinen varaosa, koska niitäkin siellä näyttää myynnissä olevan. Reklamoin myyjälle asiasta, mutta pääasia nyt kai lienee se, että sain toimivan puhelimen, jota osaan käyttää ja jossa on taskulamppu.

Esko ja Anneli muuten palasivat eilen mökiltä "kaupunkiin", ja koko perhe on ollut yhtä kriisiä kuluneen vuorokauden. Anneli ohjeistaa ja valittaa, Saija etsii asuntoa, minäkin muistin taas hyvin nopeasti, miksi sitä jossain vaiheessa niin tiiviisti etsin, ja Esko lukittautuu omaan huoneeseensa ihan toisin kuin silloin, jos olemme vain minä, Esko ja Saija täällä ilman Annelia.