Olin tänään kaksissa keskenään hyvin erilaisissa ylioppilasjuhlissa. En usko, että toimin kummissakaan täysin etiketin mukaan.

Ensimmäiset juhlat olivat tosi hienot. Talo oli joku kartanosta seuraava, kahvikupit ja -lautaset jotain keräilyaarteita ja lasit kristallia. Käteni alkoivat täristä heti, kun havaitsin, että muovisia nokkamukeja ole tarjolla. En tuntenut ylioppilaan vanhempia enkä välttämättä olisi halunnut antaa ihan huonointa mahdollista vaikutelmaa.

Ahneuksissani sanoin "kyllä kiitos" kahville, jota sitten sainkin kupin täyteen, kiitos vaan, ja maitoa kun vielä lisäsin, niin kuppi oli luonnollisesti vieläkin täydempi. Ei, en kaatanut tai läikyttänyt kahvia mihinkään! Kahvikupin lisäksi oli kakkulautanen ja pommac-lasi. Ja vain kaksi kättä.

Pähkäilin pitkään, miten saisin koko kuorman pihalle ehjänä ja vain yhdellä reissulla. Juhlakengillä kävely kun ei ole ihan niin suuressa määrin luettavissa vahvuudekseni, että sitä kannattaisi yhtään pakollista enempää harjoittaa, ainakaan hienossa talossa.

Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että hörppään kahvin ensin siinä heti sisällä pöydän ääressä seisten ja vien sitten juomalasin ja kakun pihalle. Hyvin sujui, kunnes juuri lähdön hetkellä keksin vielä ottaa kahvikupin lautaselta lusikan mukaani, jotta voisin syödä sormien sijaan kakkua sillä, ja samassa hässäkässä tärisevät käteni jotenkin onnistuivat kaatamaan juomalasini jonkun hienon herrasmiehen syliin.

Kun epämääräisten pahoittelujen ja kuivausyritysten jälkeen pääsin ulos, erehdyin jättämään lasini johonkin sen verran keskelle pihaa, että päivänsankari kompastui siihen ja rikkoi lasin. Päivänsankarin äiti riensi paikalle siunailemaan, että siinä meni nyt isoäidin perintökristalli.

Olisivat vain antaneet nokkamukin.

Toisissa ylioppilasjuhlissa oli aika päinvastaista. Kahvikupit olivat tavallisia kahvikuppeja, juomaksi sai itse kaataa pullosta wishyä, ja perheen isä näytti olohuoneessa, miten koirasta irtoaa karvaa ihan nyppimällä. Lopulta sain lähtiessäni mukaan ison lasipurkillisen miljoonakaloja - heillä kun sattui olemaan niitä akvaario puolillaan.

Pääsin päivän aikana taas aika hyvin vertailemaan itseni muihin ihmisiin ja sain mielessäni taas vähän lisää hahmotettua, millainen itse olen. Päätin myös, että jos/kun valmistun yliopistolta, pidän juhlat. Rippi- ja ylioppilasjuhlia en varsinaisesti ole pitänyt. Anneli on molemmilla kerroilla jotain hössöttänyt ja säätänyt, mutta minä en henkilökohtaisesti ole ollut jutuissa mukana enkä ole kokenut aihetta juhlia. Mutta jos gradun joskus kuntoon saan, lupaan näin ollen hyväksyä sen riittäväksi syyksi juhlia.

Kunhan sitten saan itse päättää kaiken juhliin liittyvän. Kaiken. Paitsi lahjat.