En nyt oikein tiedä, uskaltaisinko huokaista helpotuksesta vai pitäisikö odottaa jotain hetkellistä terveyskatastrofia. Olin tuossa seitsemän aikoihin lähdössä Uittamolta tänne Kaarinaan päin, kun olo heikkeni nopeasti. Ensin kuvittelin hallilla vain kärsiväni nestehukasta ja oudosta huimauksesta, mutta hetken päästä alkoihin maha tuntua kummalta. Melkein oksetti. Pääsin kotiin, menin hetkeksi sänkyyn ja hilauduin sitten olohuoneeseen seuraamaan Idolsia. Join pari kuppia teetä, ja nyt ei ole mikään erityisen huono olo. Ei edes okseta. En kuitenkaan tiedä, mitä tässä nyt on kehitteillä. Ei kai mikään mahatauti voi noin vain käydä ja mennä sitten pois?

Huomenna pitäisi osua noin yhdeksi junaan. En ole saanut etätehtäviä tehtyä, enkä itse asiassa ole muutenkaan ollut mitenkään elämälleni eduksi.

Itse asiassa ei huvitakaan kirjoittaa. Piti analysoida elämää psykoistunnon pohjalta, mutta hitot, antaapa olla.

Palaan asiaan. Ehkä.