Ahdistaa taas ihan päättömästi. Ensin oli tyypillistä harmistumista ja angstia, mutta nyt se ehti jo muuttua ahdistukseksi - tai nuo sekoittuivat toisiinsa.

Tuntuu tosi lapselliselta ottaa tosi pahasti itseensä se, että saa tietää olevansa aika tarkkaan erään viiteryhmän ainoa, jota ei kutsuttu eräisiin vuodenvaihdekesteihin. Olen muutenkin saanut valmiiksi eräät salaliittoteoriat, joita kaikki tämä tukee vahvasti. Koko ajan pelkään, että löydän puukon selästäni, vaikka se taitaa jo olla siellä.

Miika "soittelee" bassoa tai kitaraa kaverinsa kanssa, ja minun tekisi mieli käydä katkomassa kauloja, joko miesten tai soitinten. Ei jaksa. Äsken yritin nukkua, mutta heti kun nukahdin, puhelin aina soi, joten annoin lopulta periksi.

Nyt sitten kun yritän soittaa ihmisille, kukaan ei vastaa. Tyypillistä.

Eivätkä nuokaan pyytäneet mukaan soittamaan. Siihen tosin lienee jokin huomattavan järkevä selitys, joka saattaa liittyä täyteen kädettömyyteeni soitinten lähellä.

"Urheilu on pelastanut minut musiikilta."