Vielä ajatus ennen kuin rojahdan sängylle lukemaan Aku Ankkaa.

Kaverisuhteeni menevät suunnilleen niin, että ensin olen tietoisesti pidättyväinen, etten pelästyttäisi ihmisiä pois. Silloin minusta vielä pidetään, tai ainakin minua siedetään. Kun sitten alamme olla ihan hyviä kavereita, rentoudun ja olen oma itseni. Kerron huonoja kaskuja, joille nauran vain itse. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että pitäisi useammin olla vain hiljaa, mutta siinä vaiheessa se on mahdotonta. Syöksykierre on alkanut.

Sain tuon sosiologian paperin valmiiksi. Siitä tuli paljon parempi kuin oli tarkoitus, mikä on sinänsä huono homma, että kulutin tuohon turhaan aikaa ja vaivaa. En saanut siis kahdentoista kohdan listalta ruksittua tänään kuin yhden yli.