Vielä ajatus ennen kuin rojahdan sängylle lukemaan Aku Ankkaa.
Kaverisuhteeni menevät suunnilleen niin, että ensin olen tietoisesti
pidättyväinen, etten pelästyttäisi ihmisiä pois. Silloin minusta vielä
pidetään, tai ainakin minua siedetään. Kun sitten alamme olla ihan
hyviä kavereita, rentoudun ja olen oma itseni. Kerron huonoja kaskuja,
joille nauran vain itse. Pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että pitäisi
useammin olla vain hiljaa, mutta siinä vaiheessa se on mahdotonta.
Syöksykierre on alkanut.
Sain tuon sosiologian paperin valmiiksi. Siitä tuli paljon parempi kuin
oli tarkoitus, mikä on sinänsä huono homma, että kulutin tuohon turhaan
aikaa ja vaivaa. En saanut siis kahdentoista kohdan listalta ruksittua
tänään kuin yhden yli.
sunnuntai, 8. toukokuu 2005