Tein taas perinteiset: poltin nahkani oikein kunnolla. Olen
ehdottomasti ykkonen, jos aletaan vertailla kokovartalopalamista. "Mina
mitaan aurinkorasvaa tarvitse, vitosen kerroin riittaa ihan hyvin."
Just joo, ahneella oli taas kiristava loppu.
Paljon on reenattu. Kilometreja ei ole tullut ehka niin paljon kuin
ounastelin tai oli tarkoitus, mutta nelisen tuntia tuolla ammeessa on
paivittain liottu. Tai siis me ahkerat olemme lionneet.
Perjantaina olimme Barcelonassa, ja tein tosi fiksusti, kun erkanin
heti alussa muusta porukasta. Sain kierrella rauhassa ja ostella
kaikkea turhaa. Mikolle on mahdottoman vaikea loytaa mitaan tuliaisia,
kun se on sellainen kaiken-pitaa-olla-kallista-ja-hienoa-tyyppi. Ostin
muun muassa erikoisen mekon, jonka ajattelin laittaa Johanneksen
yo-juhliin.
Siita puheen ollen. Teinit lahtivat eilen oikein laumalla baariin, ja
mina jain Johanneksen kanssa hotellille. Jalleen fiksu veto: juttelimme
pitkaan, ja eraat asiat aukenivat. Oli kiva puhua pitkasta aikaa oikein
asiaa ja oikeilla termeilla.
Eilen oli kylla aika tuskaista olla ja uida, kun naama, selka ja kadet ovat palaneet. Uidessa naama kirveli jatkuvasti.
Mitas viela. On ollut kiva olla irrallaan koulusta, toista ja
valmentamisesta. Parit valmennettavat ovat kylla soitelleet tanne
jotain aika turhia asioita, mutta kommentti "olen Espanjassa" yleensa
lyhentaa puhelua merkittavasti.
Olen miettinyt sosiaalista soluttautumista. Miten pitkalle sen voi
vieda menettamatta minaansa tai tekematta sille hallaa? Enta saako
ihmisiin suhtautua projekteina?
sunnuntai, 15. toukokuu 2005