Tein taas perinteiset: poltin nahkani oikein kunnolla. Olen ehdottomasti ykkonen, jos aletaan vertailla kokovartalopalamista. "Mina mitaan aurinkorasvaa tarvitse, vitosen kerroin riittaa ihan hyvin." Just joo, ahneella oli taas kiristava loppu.

Paljon on reenattu. Kilometreja ei ole tullut ehka niin paljon kuin ounastelin tai oli tarkoitus, mutta nelisen tuntia tuolla ammeessa on paivittain liottu. Tai siis me ahkerat olemme lionneet.

Perjantaina olimme Barcelonassa, ja tein tosi fiksusti, kun erkanin heti alussa muusta porukasta. Sain kierrella rauhassa ja ostella kaikkea turhaa. Mikolle on mahdottoman vaikea loytaa mitaan tuliaisia, kun se on sellainen kaiken-pitaa-olla-kallista-ja-hienoa-tyyppi. Ostin muun muassa erikoisen mekon, jonka ajattelin laittaa Johanneksen yo-juhliin.

Siita puheen ollen. Teinit lahtivat eilen oikein laumalla baariin, ja mina jain Johanneksen kanssa hotellille. Jalleen fiksu veto: juttelimme pitkaan, ja eraat asiat aukenivat. Oli kiva puhua pitkasta aikaa oikein asiaa ja oikeilla termeilla.

Eilen oli kylla aika tuskaista olla ja uida, kun naama, selka ja kadet ovat palaneet. Uidessa naama kirveli jatkuvasti.

Mitas viela. On ollut kiva olla irrallaan koulusta, toista ja valmentamisesta. Parit valmennettavat ovat kylla soitelleet tanne jotain aika turhia asioita, mutta kommentti "olen Espanjassa" yleensa lyhentaa puhelua merkittavasti.

Olen miettinyt sosiaalista soluttautumista. Miten pitkalle sen voi vieda menettamatta minaansa tai tekematta sille hallaa? Enta saako ihmisiin suhtautua projekteina?