Heräsin taas siihen, että ahdistaa. En tiedä, onko pää niin täynnä ajatuksia, ettei siellä mahdu enää mikään liikkumaan, vai onko pääni vain totaalisen tyhjä. On vain kummallinen paha olo. Väsyttä mutta ei nukuta.

Luulen, että ahdistuksen aiheuttajat löytyvä uimahallilta. En vain millään jaksaisi sitä, että jotkut koko ajan myrkyttävät ilmapiiriä selkäni takana, jopa kaverillista teeskennellen. Tällä hetkellä jos oikein lasken, uskallan luottaa noin neljän, viiden ihmisen olevan minulle reilu. Lojaaliudesta en sitten menisi sanomaan edes niin monen osalta.

Toisaalta psykon mielestä minulla on vaikeuksia luottaa ihmisiin, mikä toisaalta ei kai ole ihme, koska hänen mielestään minulla on vaikeuksia vähän joka asiassa. (Tai siis puhuttiinpa mitä tahansa, aina minulla on siinä vaikeuksia.)

Ääh. Inhoan näitä aamuyön heräämisiä. Nyt onkin mennyt tältä osin hyvin varmaankin parin viikon ajan, mutta ilmeisesti myös ahdistustekijät ovat olleet vähemmän pinnalla.