Käsittämätöntä. En oikein tiedä, miten tähän vanhenemisriittiin pitäisi
suhtautua. En oikein osaa iloita onnitteluista. Tuntuu absurdilta
ajatella, että muka olen 25-vuotias. Ei tunnu yhtään siltä. Näin vanhan
ei kai enää kuuluisi harrastaa uintia eikä muutenkaan elää kuin
pellossa, mutta eikös niistä säännön vahvistavista poikkeuksistakin ole
joku sanonta.
Puoliltapäivin olin hierojalla, minkä jälkeen suuntasin Ruissaloon
kolmen uimarin kanssa ottamaan aurinkoa ja pelaamaan lentopalloa. Oli
ihan jees, vaikka hetkittäin epäilinkin tulleeni kutsutuksi joko
säälistä tai autoni takia. Ei se mitään.
Harkoissa oli tosi lyhyt uintiosuus, jonka jälkeen menimme
pelaamaan "vesipalloa" hyppyaltaaseen. Olin lähinnä maalissa, koska
kentällä ei voi tehdä mitään. Ei tuollainen uintiryhmän kanssa pallon
perässä uiminen oikein innosta, kun kukaan ei tajua lajista oikein
mitään. Kaikki sinkoilevat vain pallon perässä, käyttävät yhtä aikaa
kahta kättä eivätkä pelaa joukkueena. Yritin jossain vaiheessa vihjata,
että voisi olla hyvä idea, jos kaikki uisivat puolustukseen ja
hyökkäykseen mukaan, mutta ei siitä ollut apua. No, ymmärrettävää. Ei
voi moittia.
Reenien jälkeen olin hallin pihalla just lähdössä kämpille, kun
Mikko soitti. Kysyin, pitäisikö käydä kaupassa, kun kerran mitään
ruokaa ei kaapeissa ole. Mikko totesi vain salaperäisesti, että ei
varmaan tarvitse käydä. Oletin tietysti, että täällä olisi jotain
ruokaa ja herkkuja valmiina viime vuoden tapaan. Turhaan oletin. Kun
pääsin kämpille, Mikko ilmoitti ottavansa auton ja lähtevänsä etsimään
minulle synttärilahjaa. Olen pettynyt.
Eilen oli taas cup-uinnit. Uin pitkällä radalla 200 vaparia
2.28,8. Tosi hyvä aika! Olen uinut vain kerran elämässäni kovempaa
pitkällä.
torstai, 16. kesäkuu 2005