Kypsyttää ja ahdistaa tämä asuntoasia. Olen tänään taas selannut asuntoilmoituksia varmaan yhteensä pari tuntia ja osaan kohta Turun tarjonnan ulkoa. Mikä siinäkin muuten on, että asunnonvälitysfirmat eivät viitsi otattaa kunnollisia kuvia asunnoista? Vuokra-asuntoilmoitusten kuvat ovat ihan järkyttävää, pimeää skeidaa.

Puhuin äsken aiheesta myös Eskon kanssa, ja tuli tässä sekin vaihtoehto esille, että tosiaan irtisanottaisiin tuo Yo-kylän kämppä. Onhan se kiva ja niin edelleen, mutta en kyllä mene sinne enää takaisin. Yhtä hyvää ja kokoonsa nähden edullista on tietysti vaikea löytää, mutta ei tässäkään järjestelyssä nyt kovin paljon tolkkua ole.

Aloin itkeä, kun Esko puhui siitä, että pakattaisiin sieltä tavarat pois, että saataisiin se elämänvaihe pakettiin ja päästäisiin uuteen. Olen jotenkin niin älyttömän jumissa, ja pelottaa tehdä mitään radikaaleja siirtoja. Mitä jos siivet eivät taaskaan kanna? Tässä alkaa tulla aika tarkkaan vuosi kuluneeksi siitä, kun lähdin Miikan luota. Eipä ole elämä isommin siinä ajassa eteenpäin mennyt. Oikeastaan ainoa selkeä etenemisosaston asia on valmennuskoulutus, niin ironista kuin se jotenkin onkin.