Yritinpä pitkästä aikaa vähän keskustella. Pieniin lauseisiin ja muutamiin riveihin kiteytyi lopulta enemmän kuin olisin ehkä taas jaksanut tajuta. Puhuttiin psykiatrilla käymisestä.
<Aija> Olen täysin turhautunut koko touhuun. Ei siitä ole nyt mitään hyötyä, kun olen sellaisella maaperällä, etten oikein ole sidoksissa mihinkään enkä siten pääse niin helposti mokaamaan kaikkea, en tavallaan käytä tällä hetkellä maksimaalisesti persoonallisuusvinoumaani.
<muu tyyppi> oot vaan koko ajan kiinni uinnissa
<Aija> Pakko olla, kun se on ainoa, mitä minulla on.
<muu tyyppi> jos vaikka välillä opiskelisit

Uimaseuratoiminnassa on se vika, että vaikka itse yrittäisi tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja täydellisesti, vapaaehtoishommissa ei voi kaikilta vaatia yhtä sekopäistä omistautumista. Ja jos ei ole vain ole kaikkia palapelin palasia pöydällä, hommasta ei saa valmista tai ainakaan nättiä millään. Hemmetin pyhäpäivät.