Yön Rakkautta vain? on saanut minut toistuvasti itkemään, tätä minuuttani kai lähinnä. Olen niin tavattoman tyytyväinen (onnellinen?), että nyt menee lääkkeiden ja terapian takia tai niistä huolimatta edes vähän paremmin kuin sanotaanko nyt vaikka reilu vuosi sitten. Tai vain puolikin vuotta sitten.

Tänään psykolle päädyin tai päädyimme tai mitä tahansa siihen, että jumitan täällä Kaarinassa vahtimassa, ettei Esko kuole tai tylsisty tai jotain. Kehitin mielestäni ihan fiksun teoriankin siitä, miten haluaisin pitää Romeosta väkisin kiinni jo siksi, että jos täällä ei ole koiraa, ei ole ketään viihdyttämässä Eskoa, ja sitten se on jotenkin minun velvollisuuteni.

Niin. Romeolla ei kai mene kovin vahvasti. Nykyään se haukkuu aika paljon ja nuolee sitä pattiaan mutta ei kyllä arista, jos siihen koskee. Eli ilmeisesti se ei ole kuitenkaan kipeä. Toivoisin niin.

Olen hetkittäin yrittänyt viritellä jotain tuttavuuksia, mutta menestys on ollut jotain kehnon ja kelvottoman välimaastossa. On sellaisia hauskoja keskusteluja, jotka saavat lopulta levittelemään käsiä ja oikeastaan nauramaan. Itselleen on niin lystiä nauraa. Surkuhupaisaa.

Näytän mallisuorituksen, jossa ensin yritetään kalastaa jotain lohdullista "hei et sä näytä vanhalta, olet oikein kaunis ja nuori ja ah niin ihana" -valhetta.
 <Aija> Minä kyllä kohta menen johonkin naamankiristysleikkaukseen, kun alkaa vituttaa, kun kaikki tykkäävät vain pikkutytöistä.
<x>on ollut vähän heikosti pikkutyttöjä tarjolla viime aikoina
 <Aija> Vain vanhoja ämmiä pyörii ympärillä?
<x> Eipä ole ollut mitään tarjolla
(Tässä vaiheessa teki mieli muistuttaa, että minähän olen aina tarjolla, mutta yritinpä vielä välttää moisen keksimällä jotain viitteellistä:)
<Aija> Tai sitten olet taas jäädyttänyt.
<x>En mä mitään jäädytä.

... *reps*... Ohisektori.

Ajatus ei kanna. Kuulokkeet päässä jos kuuntelee musiikkia, ei voi kirjoittaa mitään samalla.

Ei siis kuunnella musiikkia.

Näin viime yönä kolme painajaista, tai siis ainakin kolmesta heräsin. Yhdessä olin uintiporukoiden kanssa jossain kisoissa, ja lopuksi menin hakemaan tavaroitani sieltä hallilta, joka oli iso lumilinna. Linna sortui päälleni. Toisessa painajaisessa olin pukeutunut tummanruskeaan ja menossa Eskon hautajaisiin. Kolmannessa tuo hiustupsuni vaihtoi värinsä blondiksi ja vieläpä läpinäkyväksi.

Psyko oli mielissään. Ja lähti kahdeksi viikoksi lomalle.