Perkele. Että voi ihminen olla tyhmä. Kirjoitin juttua Kaarina-lehteen (rasti seinään). Päätin laittaa kirkasvalolampun päälle, mikä vaati parin pistokkeen vaihtamista. Siinä sitten sohlasin sen verran, että tökkäsin virrat kokonaan pois päältä - myös tietokoneestani. En tietenkään ollut tallentanut tekstiä, jota sentään oli jo melkein liuskan verran. Koska kone saman tien buuttasi, ei mitään palautustiedostojakaan löytynyt. Ottaa melkoisesti päähän.

Päähän otti myös viikonloppuna. Olimme porukalle siellä Johanneksen mökillä, ja suurimmalla osalla oli kai tosi kivaa. Minulla sen sijaan menivät hommat aika heikosti, mutta pitänee aloittaa kauempaa.

Tekstasin perjantaina Parikalle, että jos tämä jostain syystä kuitenkin kaipaisi palveluksiani, olen yhä käytettävissä. Vastaukseksi sain viestin, jossa kerrottiin, että perjantaina viideltä ja lauantaina puoli kolmelta olisi keikkaa tarjolla. Vaikka perjantaina minulla oli reenit neljästä kuuteen ja lauantaina piti lähteä puoliltapäivin tuonne Kustaviin, ymmärrettävistä syistä näissä olosuhteissa jouduin vähän joustamaan. Otin molemmat keikat. Perjantai meni helposti, kun vain lähdin kesken reeneistä, ja lauantainkin piti olla järjesteltävissä. Muut lähtivät Kustaviin yhdeltä, minun piti tulla keikan jälkeen perässä.

Niinhän se sitten menikin. Puoli neljältä pääsin lähtemään kohti Kustavia, ja Kustavin keskustaan pääsin vajaassa tunnissa. Ehkä kymmenisen kilsaa ennen Kustavin keskustaa soitin Mikolle ja kysyin ajo-ohjeita. Tämä oli sitä mieltä, ettei niitä ole tarpeen kertoa näin varhain. Intin vastaan ja sain tietää, että keskustasta käännytään oikealle. Loput ohjeet saisin kuulemma sitten, kun olen autoineni keskustassa. Kymmenen minuutin, ehkä vartin päästä tuosta hetkestä soitan Mikolle. Ei vastausta. Soitan Johannekselle: ei yhteyttä. Soitan suurin piirtein kaikille, joiden mökillä tiesin olevan: ei yhtään vastausta. Ajelin tunnin verran ympäriinsä etsien epätoivoisesti vierasta mökkiä isolta saarelta. Lopulta Sini vastasi puhelimeensa mutta ei osannut neuvoa reittiä kuin väärin. Ajelin vielä puoli tuntia. Soitan taas Sinille ja vaadin saada puhua Mikolle. Tämä on ollut koko ajan jossain uimassa, ja kun Mikko saunasta käsin saadaan viimein puhelimeen, ei hänkään osaa tai halua kertoa mitään ohjetta. Johanneksen kanta on se, ettei hänkään tiedä. Hemmetti. Itkin aika paljon, koska olin väsynyt ja kyllästynyt. Harkitsin erittäin vakavasti ajamista takaisin Turkuun. Lopulta Johannes tuli Sinin kyydillä jonnekin sinne Kustavin tielle vastaan. Itkin mökille päästyänikin vielä tunnin.

Ilta oli ihan kiva, vaikka olinkin melko hapan tapahtuneen vuoksi. Yömyöhällä pelasimme Aliasta, mikä oli sekin varsin mukavaa. Joskus viiden hollilla alkoi nukuttaa, mutta nukkumisesta ei sitten tullutkaan mitään. Vaikka tontilla oli kaksi rakennusta, kummassakaan ei voinut nukkua, koska muutama tyyppi mekasti. En ollut ainoa, jolta paloi päre. Aamuseitsemältä tärisin väsymystäni jo siinä määrin, että aloin haluta mahdollisimman pian pois. Tuntui kiusalliselta pilata toisten ilo; mökillä oli tarkoitus olla pitkälle sunnuntaipäivään, mutta kun en saanut nukuttua hetkeäkään, en kokenut nauttivani olostani. Ajokunnonkin kanssa oli vähän niin ja näin: pelkäsin oikeasti nukkuvani rattiin tai vähintään olevani niin tokkurassa, etten väistäisi edes kohti ajavaa rekkaa. Ilmoitin Mikolle, etten aio jäädä päiväksi kärvistelemään väsymyksessäni, ja Mikko oli samaa mieltä. Aamusella joskus yhdeksän aikaan lähdimme pois.

Nyt jälkeenpäin kiukutteluni tuntuu kohtuuttomalta, mutta juuri tuolloin oli sen verran hapan fiilis, että pois lähteminen tuntui oikealta ratkaisulta.

Sain perheeltä syntymäpäivälahjaksi kirjan, jossa opastetaan shakin strategioita.

Nyt pitäisi kai alkaa kirjoittaa sitä perhanan tekstiä uusiksi.