Perkele. Että voi ihminen olla tyhmä. Kirjoitin juttua Kaarina-lehteen
(rasti seinään). Päätin laittaa kirkasvalolampun päälle, mikä vaati
parin pistokkeen vaihtamista. Siinä sitten sohlasin sen verran, että
tökkäsin virrat kokonaan pois päältä - myös tietokoneestani. En
tietenkään ollut tallentanut tekstiä, jota sentään oli jo melkein
liuskan verran. Koska kone saman tien buuttasi, ei mitään
palautustiedostojakaan löytynyt. Ottaa melkoisesti päähän.
Päähän otti myös viikonloppuna. Olimme porukalle siellä Johanneksen
mökillä, ja suurimmalla osalla oli kai tosi kivaa. Minulla sen sijaan
menivät hommat aika heikosti, mutta pitänee aloittaa kauempaa.
Tekstasin perjantaina Parikalle, että jos tämä jostain syystä kuitenkin
kaipaisi palveluksiani, olen yhä käytettävissä. Vastaukseksi sain
viestin, jossa kerrottiin, että perjantaina viideltä ja lauantaina
puoli kolmelta olisi keikkaa tarjolla. Vaikka perjantaina minulla oli
reenit neljästä kuuteen ja lauantaina piti lähteä puoliltapäivin tuonne
Kustaviin, ymmärrettävistä syistä näissä olosuhteissa jouduin vähän
joustamaan. Otin molemmat keikat. Perjantai meni helposti, kun vain
lähdin kesken reeneistä, ja lauantainkin piti olla järjesteltävissä.
Muut lähtivät Kustaviin yhdeltä, minun piti tulla keikan jälkeen
perässä.
Niinhän se sitten menikin. Puoli neljältä pääsin lähtemään kohti
Kustavia, ja Kustavin keskustaan pääsin vajaassa tunnissa. Ehkä
kymmenisen kilsaa ennen Kustavin keskustaa soitin Mikolle ja kysyin
ajo-ohjeita. Tämä oli sitä mieltä, ettei niitä ole tarpeen kertoa näin
varhain. Intin vastaan ja sain tietää, että keskustasta käännytään
oikealle. Loput ohjeet saisin kuulemma sitten, kun olen autoineni
keskustassa. Kymmenen minuutin, ehkä vartin päästä tuosta hetkestä
soitan Mikolle. Ei vastausta. Soitan Johannekselle: ei yhteyttä. Soitan
suurin piirtein kaikille, joiden mökillä tiesin olevan: ei yhtään
vastausta. Ajelin tunnin verran ympäriinsä etsien epätoivoisesti
vierasta mökkiä isolta saarelta. Lopulta Sini vastasi puhelimeensa
mutta ei osannut neuvoa reittiä kuin väärin. Ajelin vielä puoli tuntia.
Soitan taas Sinille ja vaadin saada puhua Mikolle. Tämä on ollut koko
ajan jossain uimassa, ja kun Mikko saunasta käsin saadaan viimein
puhelimeen, ei hänkään osaa tai halua kertoa mitään ohjetta.
Johanneksen kanta on se, ettei hänkään tiedä. Hemmetti. Itkin aika
paljon, koska olin väsynyt ja kyllästynyt. Harkitsin erittäin vakavasti
ajamista takaisin Turkuun. Lopulta Johannes tuli Sinin kyydillä
jonnekin sinne Kustavin tielle vastaan. Itkin mökille päästyänikin
vielä tunnin.
Ilta oli ihan kiva, vaikka olinkin melko hapan tapahtuneen vuoksi.
Yömyöhällä pelasimme Aliasta, mikä oli sekin varsin mukavaa. Joskus
viiden hollilla alkoi nukuttaa, mutta nukkumisesta ei sitten tullutkaan
mitään. Vaikka tontilla oli kaksi rakennusta, kummassakaan ei voinut
nukkua, koska muutama tyyppi mekasti. En ollut ainoa, jolta paloi päre.
Aamuseitsemältä tärisin väsymystäni jo siinä määrin, että aloin haluta
mahdollisimman pian pois. Tuntui kiusalliselta pilata toisten ilo;
mökillä oli tarkoitus olla pitkälle sunnuntaipäivään, mutta kun en
saanut nukuttua hetkeäkään, en kokenut nauttivani olostani.
Ajokunnonkin kanssa oli vähän niin ja näin: pelkäsin oikeasti nukkuvani
rattiin tai vähintään olevani niin tokkurassa, etten väistäisi edes
kohti ajavaa rekkaa. Ilmoitin Mikolle, etten aio jäädä päiväksi
kärvistelemään väsymyksessäni, ja Mikko oli samaa mieltä. Aamusella
joskus yhdeksän aikaan lähdimme pois.
Nyt jälkeenpäin kiukutteluni tuntuu kohtuuttomalta, mutta juuri
tuolloin oli sen verran hapan fiilis, että pois lähteminen tuntui
oikealta ratkaisulta.
Sain perheeltä syntymäpäivälahjaksi kirjan, jossa opastetaan shakin strategioita.
Nyt pitäisi kai alkaa kirjoittaa sitä perhanan tekstiä uusiksi.
maanantai, 20. kesäkuu 2005