Ottaa päähän. Pitäisi saada huomisaamuksi tuo vesipallon kausiohjelma
painoon, ja ihan hirveän vahvalta ei just nyt näytä. Tullee pitkä,
hyvin pitkä ilta. Käskin miesten ottaa uuden joukkuekuvan, ja kuvat
kyllä tulivatkin, mutta hemmetti, kun kaikki pitäisi tehdä itse! Nuo
ovat ihan järkyttäviä kuvia. Yksikään ei ole millään tasolla tarkka,
valot ovat polttaneet kohteet puhki ja asettelussakin olisi rutkasti
parantamisen varaa. En oikeasti tiedä, kannattaisiko ainakin joissain
yhteyksissä vain suosiolla käyttää vanhoja kuvia. Noiden katselussa
räjähtää pää.
Mutta jotain hyvääkin: uin lauantaina 800 vaparia pitkällä radalla
todella hyvin: 10.28,65. Osallistuin ensimmäistä (ja varmaankin vähään
aikaan taas) viimeistä kertaa mastersien eli yli-ikäisten SM-uinteihin
Impivaarassa. Vetäisin samalla kyseisessä lajissa 25-30-vuotiaiden
naisten Suomen ennätyksen viidellätoista sekunnilla uusiksi. No, sillä
nyt ei ole sinänsä minulle mitään merkitystä, mutta menipä taas GP-raja
rikki. En edes odottanut, että pystyisin uimaan alle 10.40, mutta
menipä se nyt sitten hyvin kuitenkin. Eka nelisatanen oli 5.13, toinen
5.15,5. Häkellyttävän tasaista kyytiä.
Sunnuntaina lähdimme heti aamulla bussilla Espoonlahteen kisoihin,
joissa minun piti myös uida kasisatanen. Lauantaina kuitenkin sovimme
jo, ettei sitä ole järkeä uida, kun raja meni jo rikki. Tuollainen
pidempi matka vaatii kuitenkin aina ihan erilaista keskittymistä ja
latausta kuin joku hikinen satanen. Uin aamulla 200 vaparia, ja
odotukset olivat lauantain suorituksen perusteella korkealla. Olen
uinut pitkällä radalla 2.26,97, joten Espoossa lyhyellä radalla olisi
pitänyt pystyä johonkin 2.22 pintaan tai ehkä tällä kunnolla jopa alle.
Mutta ei. Aloitin ekan satasen melkein täysillä, mutta väliaika oli
silti onneton, 1.10. Uinti ei vain yhtään kulkenut, ja loppuajaksi
taululle rykäistiin 2.25,20. Pakkasin kamani, tilasin taksin
juna-asemalle ja lähdin Turkuun. Koin, ettei ole mitään järkeä jäädä
koko päiväksi ja illaksi kökkimään Espooseen, kun jäljellä olisi enää
ollut satasen rinuli. Ehdin jo kahdeksi Turkuun, kävin kotona
perheruokailussa, menin valmentamaan, kirjoitin työjuttuja ja sain jopa
vähän graduaiheista materiaalia kasaan.
Ensi viikonloppuna on ikäkausimestaruusuinnit eli oman junnuryhmäni
pääkisat. Vähän jännittää, osaanko herkistää noita oikein. Ihmiset
reagoivat herkistelyyn niin eri tavalla. Joillekin pitäisi pitää tehot
korkealla pitkälle melkein viimeiseen päivään asti, toiset kaipaavat
viikon löysäilyä. En vielä tunne noita, koska nämä ovat ekat kisat,
joihin herkistelemme edes jotenkin. Yritän kuitenkin toteuttaa sitä
ajattelua, että ihan nollaan ei tehoja ole järkeä vetää. Ei noilla niin
isoja lihaksia ole, että ne mitään pitkiä löysäilyjä tarvitsisivat. ;)
Näin muuten viikko sitten nauhalta omaa uintiani. Jannehan kuvasi minua
veden alta ja päältä silloin Espanjassa. Oli se kyllä kamalaa
katsottavaa. Näytin hirveän lihavalta, ja vedot menivät ihan läpi.
Liukuasento oli ihan kammottava. Ei ihme, etten saa käännöksistä mitään
hyötyä. Vaparin vedossa oli korkea kyynärpää pahasti hakusessa, ja
välillä vasen käsi karkasi otteenhakuvaiheessa sivuun. Pään
asennossakin on jotain hämärää. Ainakin käännöksen jälkeen nostan pään
ylös ihan liian nopeasti, mikä pysäyttää sen vähäisenkin liu'un.
Varasin videokameran käyttööni omien uimareideni leirille. Ajattelin,
että jos noita vähän kuvaisi, ne voisivat tajuta, miten paljon
tekniikassa oikeasti on korjattavaa. Muutamalla tosin pahimmat
korjauksen paikat taitavat olla asenteessa.
keskiviikko, 2. marraskuu 2005