Angst. Esko on ollut jo monta tuntia jossain, mikä aiheuttaa sen, että Anneli on koko ajan kimpussani valittamassa milloin mistäkin. Ei ole auttanut kuin lukittautua koiran kanssa Eskon huoneeseen, johon Anneli ei oikein uskalla tulla. Tämä ehkä kahdeksan neliön alue onkin asunnon ainoa kohtalaisen Anneli-vapaa vyöhyke. Siksi täällä on hetkittäin jopa tungosta.

Mietin, olisiko Miika sittenkin voinut haluta jatkaa, jos hän kerran oli niin yllättynyt lähdöstäni eikä kokenut itse jättäneensä minua. En tiedä, pitäisikö asian suhteen tehdä jotain, eli olisiko sitä toivoa sittenkin ollut. Ehkä sittenkin minä olin se, joka teki väärin: olimmehan puhuneet tosissaan olemisesta ja yrittämisestä, joten ehkä Miikakin sanoi niitä asioita, joita sanoi, vain sitä taustaa vasten. Hätiköinkö sittenkin liikaa?

En toisaalta kestä nähdä sitä, miten olemassaoloni tekee toisen niin kovin onnettomaksi.

Hiukseni ovat rastoittuneet laajalti. Olen harjannut ne auki viimeksi joskus Miikan luona, eli siitäkin on aikaa jo varmaankin yli kuukausi. En tiedä, jaksaisinko yrittää nyrhiä noita vielä harjalla vai antaa vain olla.

Olen uittanut kuluneen viikon aikana ryhmälleni useamman testiluontoisen pätkän, ja ajat ovat kyllä olleet erittäin lupaavia. Tästä on hyvä jatkaa.

Tänäänkin heräsin joskus tolkun aikoihin, söin paljon puuroa ja menin takaisin nukkumaan. Ei edes varsinaisesti nukuttanut, mutta ei huvita olla hereilläkään, kun se on tällaista.

Yhtä lailla mietin Mikkoakin joka päivä. Suureksi osaksi sekin juttu on jäänyt käsittelemättä, varmasti lähinnä Miikan ansiosta tai syystä. Eli senkin puolesta lienee tiedossa hajoamista, jos akuutein rikkinäisyys vaikka joskus sattuisikin hellittämään.