Jotain niin sairasta. Tilasin kokopuvun! Varjonen sanoi, että sellainen kannattaisi hankkia, mutta mietin kyllä aika pitkään. Lopulta tuli sellainen olo, että minua voidaan syyttää siitä, etten ole tehnyt "kaikkea" tulosteni parantamiseksi, joten kai se sitten pitää olla. Tuntuu vain niin vitsiltä mennä rämpimään pitkässä puvussa jonnekin ykköserään 11-vuotiaiden kanssa ja hävitä niille.

Lueskelin noita vuodentakaisia epikriisejäni, ja yhdessä sanottiin tosi hämmentävästi: "vaikka pleomorfinen adenooma, vain seurantalinja, ei leikkausta". Eli VAIKKA tämä oli joku, niin ei leikata. Mutta oudointa oli se, että tuo oli kirjoitettu leikkauksen jälkeen.

Eli mitäs ihmettä?

Tykkään taas uinnista aivan älyttömästi, vaikka olenkin koko ajan jumissa ja kisat ovat menneet surkeasti. Vertailin just tämän kauden ekojen kisojen tuloksia vuodentakaisiin: uin vuosi sitten kaksisekuntia kovempaa vinstan vaparin, vaikka en ollut treenannut puoliakaan tästä. Tai siis tietysti juurikin siksi, mutta silti tuo tuntuu oudolta, vaikka järjellä sen pystynkin selittämään.

Nyt lauantaina on kisat. En vieläkään oikein tiedä, minkä vaparin uin. Tarjolla olisi 200 tai 800, mutta voisin myös uida 400 vaparia kasisatasen välinä. En tosiaan tiedä. Jos uinti kulkee yhtä surkeasti kuin nyt kaksissa edellisissä kisoissa, ei ole kyllä mitään järkeä lähteä vähänkään pidemmälle matkalle rämpimään.