Oli aika sekava päivä hallilla. Tai oikeastaan kaikki sekavuus lähti tietysti jo jokamaanantaisesta kallonkutistussessiosta, jonka jälkeen olin lähinnä valmis luovuttamaan koko lystin. Menin kuitenkin kiltisti hallille, jonka ovesta sisään kävellessä olo muuttui taas kivaksi.

Ennen kuin pääsin veteen, piti vähän vaihtaa kuulumisia päävalmentajan kanssa. Oli siinä jotain kehua kovasti ensin, mutta sitten kävi ilmi, että olin taas säätänyt jotain ylimääräistä. Alkoi ottaa niin paljon päähän, että ei oikein uinnista taas tullut mitään. Tiesin ihan hyvin, että aiheetonta oli, mutta kun en voinut tietää, kuka on sanonut ja mitä, niin jäi epätietoisuus ja ahdistus.

Eikä Romeo-ikävä vain helpota. Unessa oli taas pörheä koirakulta.