Pää sekoaa, pumppu jumputtaa. Kidutan itseäni taas. Törmäsin jopa ihmiseen, jolla on kontakti Miikaan. Olen ihan hullu!

Hiukanko muuten paloi tänään hallilla käämi. Olin just uittamassa ryhmälleni yhtä viikon kovimmista sarjoista, kun arvon vesipalloilijat ilmaantuivat altaalle. Uimme ryhmäni kanssa kahdella pitkällä radalla, ja vieressä olevalla kolmannella radalla oli aivan loistavasti tilaa. Vesipalloilijat kysyivät, voiko radallemme tulla, ja sanoin, että sori, viitisen minsaa menee, kun on kova setti kesken, sarjatauolla voimme tiivistää.

Joten äijät hyppäsivät saman tien sinne uimareitamme häiritsemään. Uimarit hämmentyivät, ajanottoni sekosi täysin, ja koko homma meni käsille. Kun yritin avautua aiheesta vesipalloilijoille muistuttaen, että heillä ei edes ole mitään varavuoroa sillä hetkellä, sain vain kuulla kasan henkilökohtaisuuksia ja ilkeyksiä. Olen kuulemma naurettava, vaikka pidän vain omieni puolia.

Lopulta äijät lutrasivat kymmenisen minsaa ja lähtivät pois. Sen lyhyen tovin ne olisivat varmaankin hyvin voineet uida siinä kolmannella periaatteessa uimaseuroille varatulla radalla.

No, eipä tuo kaiken jälkeen niin kauhean iso harmi ollut. Sillä hetkellä vain tuntui, että koko homma läjähtää käsille enkä saa tilannetta pidettyä hallinnassa, vaikka valmentajan pitää ilman muuta pystyä hallitsemaan valmennustilanne. Eihän se vain _voi_ olla niin, että joku ulkopuolinen tekijä katkaisee uimareiden treenin.

Tekisi mieli lähteä vaikka baariin, että olisi jotain muutakin sosiaalista toimintaa kuin uutisten katsominen Eskon ja Annelin kanssa. Enpä taida silti yksin lähteä. Ihan niin hilpeä olo ei kyllä todellakaan ole.