Nyt ei mene vahvasti. Tein Tukiaseman iänkaikkisen masennustestin taas pitkästä aikaa, vähän itsellekin tilannetarkistuksena. Muistan saaneeni valoisampiakin tuloksia. Ilmeisesti viimeaikoiset burnout-epäilykseni ovat jotenkin perusteltuja: testin mukaan olen taas tai yhä "vakavasti masentunut".

Tämä koulutus on nyt toistaiseksi ollut pelkkää ylipitkää terapiaa. Eilisillan jälkeen tänään jatkettiin suoraan siitä, mihin eilen jäätiin, eli kivuliasta itseanalyysia, ja luennoitsija vaatii vain suoralta kädeltä, että tuosta noin vain muuttumaan, laittakaa itsenne uusiksi, tavoitteet ja päämäärät tuohon, ja sillä se onnistuu.

Miksi sitten olen kuluttanut kohta kaksi ja puoli vuotta elämästäni tosi kalliin psykon pakeilla muuttumatta erityisen paljon paremmaksi?

On tuossa YTK-analyysissa paljon varmasti oikeitakin tulkintoja, mistä kiitos itselleni, koska olen ilmeisesti osannut kyselyssä vastata oikein. Ilmeisesti keskeisimmät neljä analysoitua tiedonkäsittelytapaa: analyyttisyys, muotosidonnaisuus, sosiaalisuus ja uudistushakuisuus. Jokainen osa-alue on jaoteltu viiteen osioon joidenkin keskiarvokeskiarvojen mukaan. Toistaiseksi olen joko niin täynnä muutosvastarintaa, etten suostu löytämään kehittämiskohteita, tai sitten olen vain mahdoton jääräpää, joka on katkeroitunut ja kyllästynyt maailman eikä jaksa enää uskoa muutokseen.

Sosiaalisuuteni luokitellaan tuossa analyysissa ensimmäiseen eli surkeimpaan kategoriaan. Kuvauksessa sanotaan muun muassa, että "jos voit valita ryhmätöiden sijasta jonkin itsenäisemmän suoritusmuodon, teet sen mielelläsi". Toisaalla lärpäkkeessä huomautetaan myös, että suuntaudun merkittävästi enemmän sisään- kuin ulospäin: "Voimakkaammillaan tämä ilmenee pyrkimyksenä eristäytyä muista ihmisistä, jos mahdollista".

Toinen kohta, josta sain ääripääluokittelun, oli analyyttisyys. Testin mukaan kuulun analyyttisimpaan viidennekseen. Nivaskassa lukee muun muassa, että "analyyttisyyden voimakas korostuminen ilmaisee haluasi etsiä tosiasioita, paneutua niihin, eritellä niitä perusteellisesti ja tehdä niistä sitten päätelmiä selkeän logiikkasi avulla".

Kohtalaisen osuvaa on myös huomio pohdiskelun suhteesta ratkaisuiden tekemiseen ja kokonaisuuden hahmottamisen suhdetta yksityiskohtaiseen tietoon. Pelottavankin tutulta kuulostaa kohta "pyrkii ymmärtämään kaikki suuret linjat opiskeltavasta asiasta mutta ei aina kiinnitä huomiota riittävästi yksityiskohtiin. Tämän vuoksi on mahdollista, että hän pyrkii tekemään liian nopeasti yleistyksiä asioista ja ulottamaan oppimaansa sellaisellekin alalle, jolle se ei sovellu." Ehkä siksi en saa ikinä sitä graduakaan valmiiksi, kun en pysty aloittamaan ennen kuin kaikki on selvää.

Eilen suoritettiin myös kuntotestit, joissa vertailuryhmänä olivat "tavikset", eli omaan ikäryhmään ja sukupuoleen vertailtiin. Liikkuvuuteni oli heikon ja tyydyttävän vaihtelua, käsissä oli erinomainen lihaskunto, samoin hapenottokyky oli kuulemma erinomainen, mutta kun hapenottokykyä sitten vertailtiinkin massaan, ei enää mennytkään niin hyvin. Vaaka palautti taas maan tasalle: tammikuun surullisissa lukemissa ollaan taas, ja rasvaprosenttikin oli yli sallitun.

Tuntuu, että olen ihan väärässä paikassa. Muut kehuvat täällä juuri parhaillaankin, miten kiva ryhmä tämä on, miten avoin täällä uskaltaa olla, ja minä vain ahdistun lisää ja lisää.