Mietin jonkinlaista runkoa asioille, joista aina tulee inhotus ja ärsytys ja täydellinen EN-KESTÄ-fiilis.

Varmaan ykkösenä listalla on tällä hetkellä se, että EI VASTATA. Siis jos kysyy jotain esimerkiksi sähköpostilla tai tekstiviestillä, vastapuoli osoittaa täyttä piittaamattomuutta ja halveksuntaansa sillä, että tyynesti jättää kysymyksen huomioimatta. En voi sietää sitä, miten vaikeaa joidenkin on tajuta, että se heille mitätön ja tyhjänpäiväinen vastaus voi vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän toimiinsa ja aikatauluihinsa merkittävästi. Vielä pahempia tietysti ovat ne ihmiset, jotka tajuavat tämän yhtälön mutta eivät silti tee mitään.

Kakkosinhotus tulee suurin piirtein samasta asiasta - nimittäin siitä, että vastataan hitaasti. Kävin tänään taas, jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä tosi raivostuttavaa nettikeskustelua. Siinä pohdittiin, tehdäänkö jotain yhdessä vai eikö tehdä, ja lopulta pelkästään se, että jokaisen rivin jälkeen kesti vartti saada vastausta, vesitti aikataulun niin, että lopulta ei olisi ollutkaan mitään mieltä missään.

Kai tämä kaikki oma reagointini perustuu johonkin kaikki-mulle-tänne-heti-asennevammaani.

Inhoan myös sitä, että ihmiset sanovat, että arvostavat suoraa ja rehellistä puhumista ja sitten kuitenkin suhtautuvat tosi negatiivisesti, jos kuulevat itseään vähemmän miellyttävää rehellisyyttä. Näin auki kirjoitettuna tuo saa minut kuulostamaan idiootilta, mitä toki olenkin, mutta toisaalta tuossa asuu pieni kaksinaismoralismin poikanen. Ei pidä vaatia tai arvostaa suoruutta, jos ei kuitenkaan sitä pyytäessään osaa sitä vastaanottaa.