Kuntotesti meni tosi hyvin, ainakin vertailussa miehiin. Cooperissa tosin juoksin vain 2440 metriä, mutta en ollut viimeinen. Eskon mielestä tuo oli jopa ihan hyvä tulos minulle, ja niin se kai onkin. Aloitin juoksemalla kahden minuutin satasia ja sain kiristettyä ihan hiukan loppua kohden.

Vauhditon pituus ei ollut minun lajini. Hyppäsin vain hivenen vajaat kaksi metriä, ehkä jotain 195 cm. En kuitenkaan ollut siinäkään kuin vasta toiseksi huonoin.

Uimahallin puolella lajit menivät ihan kivasti. Ensin teimme minuutin vatsalihaksia niin, että kaveri pitää jaloista kiinni, ja kyynärpäiden pitää koskettaa polvia. Tein 45 toistoa, kolme enemmän kuin Mikko. Etunojapunnerruksissa hävisin Mikolle kahdella toistolla, mutta kyllä 53 "miesten punnerrusta" minuutissa on silti mielestäni aika hyvin.

Selkälihasten tekemistä jännitin, koska välilevynpullistumani takia en ole voinut yhdeksään vuoteen taittaa selkää makuuasennossa taaksepäin. En siis ole lainkaan harjoittanut selkälihaksiani noin. Punttisalilla voin tietysti reenata laitteilla, joissa selkä ei taitu "yli", mutta en ole salillakaan käynyt nyt turhan usein. Minuutissa räpelsin kuitenkin mahtavat 88 toistoa, ehkä juuri siksi, että liikeratani ei ollut yhtään liian laaja. Voitin kaikki. Toiseksi paras teki 84 toistoa ja muut huomattavasti vähemmän.

Ärsytti rajattomasti, kun miesten valmentaja ei ollenkaan huomioinut suorituksiani, vaikka hänellä oli nimeni listassa. Olisi kai hänkin voinut edes kohteliaisuudesta vähän esittää olevansa kiinnostunut. Kaikilta muilta kysyttiin aina suorituksen jälkeen tulos, mutta minä jouduin jälkikäteen huomauttamaan, että tein niin ja niin paljon. Tietysti on totta, etten kuulu miesten joukkueeseen, mutta jos nyt kuitenkin on johtokuntatasolla asti todettu, että reenaan heidän kanssaan, niin kaipa minua vähän voisi muistaa.

Viimeisenä lihaskuntolajina oli leuanveto. Melkein kaikki, itse asiassa kahta lukuun ottamatta vetivät kymmenen tai yli. Tiedossa ei ollut menestystä. Kun viimeinen äijä oli leukansa vetänyt, valmentaja pakkasi kamansa ja totesi, että lähdetään. Olin ihan ihmeissäni; eikö kukaan jäisi katsomaan niiden muutaman sekunnin ajaksi, jotka tangolla killuisin. Mikko tajusi tilanteen ja lupasi jäädä laskemaan. Kysyin, eikö kukaan jää kannustamaan, jolloin muutama hyvänä tyyppinä tunnettu kaveri totesi, että totta kai jäämme. Oli ihan siistiä kyllä, kun porukka kannusti. Yhdeksän leukaa meni, ja vaikka se ei ole hyvä tulos, olen silti tyytyväinen. Vähän reeniä, ja kymmenen menee rikki kevyesti.

Viimeisenä oli edessä viidentoista minuutin uinti. Uimme pitkällä radalla. Tiesin jo valmiiksi, että siinä lajissa en olisi viimeisten joukossa. Uin parin miesten joukkueen kovimman uimarin kanssa pitkään, kunnes vähän ennen loppua huomasin olevani yksin. 1085 metriä ja lajivoitto. Siitäs sai valmentaja. Ainakin osoitin, että pysyn porukassa mukana, vaikka olenkin heikompi.