Kuntotesti meni tosi hyvin, ainakin vertailussa miehiin. Cooperissa
tosin juoksin vain 2440 metriä, mutta en ollut viimeinen. Eskon
mielestä tuo oli jopa ihan hyvä tulos minulle, ja niin se kai onkin.
Aloitin juoksemalla kahden minuutin satasia ja sain kiristettyä ihan
hiukan loppua kohden.
Vauhditon pituus ei ollut minun lajini. Hyppäsin vain hivenen vajaat
kaksi metriä, ehkä jotain 195 cm. En kuitenkaan ollut siinäkään kuin
vasta toiseksi huonoin.
Uimahallin puolella lajit menivät ihan kivasti. Ensin teimme minuutin
vatsalihaksia niin, että kaveri pitää jaloista kiinni, ja kyynärpäiden
pitää koskettaa polvia. Tein 45 toistoa, kolme enemmän kuin Mikko.
Etunojapunnerruksissa hävisin Mikolle kahdella toistolla, mutta kyllä
53 "miesten punnerrusta" minuutissa on silti mielestäni aika hyvin.
Selkälihasten tekemistä jännitin, koska välilevynpullistumani takia en
ole voinut yhdeksään vuoteen taittaa selkää makuuasennossa taaksepäin.
En siis ole lainkaan harjoittanut selkälihaksiani noin. Punttisalilla
voin tietysti reenata laitteilla, joissa selkä ei taitu "yli", mutta en
ole salillakaan käynyt nyt turhan usein. Minuutissa räpelsin kuitenkin
mahtavat 88 toistoa, ehkä juuri siksi, että liikeratani ei ollut yhtään
liian laaja. Voitin kaikki. Toiseksi paras teki 84 toistoa ja muut
huomattavasti vähemmän.
Ärsytti rajattomasti, kun miesten valmentaja ei ollenkaan huomioinut
suorituksiani, vaikka hänellä oli nimeni listassa. Olisi kai hänkin
voinut edes kohteliaisuudesta vähän esittää olevansa kiinnostunut.
Kaikilta muilta kysyttiin aina suorituksen jälkeen tulos, mutta minä
jouduin jälkikäteen huomauttamaan, että tein niin ja niin paljon.
Tietysti on totta, etten kuulu miesten joukkueeseen, mutta jos nyt
kuitenkin on johtokuntatasolla asti todettu, että reenaan heidän
kanssaan, niin kaipa minua vähän voisi muistaa.
Viimeisenä lihaskuntolajina oli leuanveto. Melkein kaikki, itse asiassa
kahta lukuun ottamatta vetivät kymmenen tai yli. Tiedossa ei ollut
menestystä. Kun viimeinen äijä oli leukansa vetänyt, valmentaja pakkasi
kamansa ja totesi, että lähdetään. Olin ihan ihmeissäni; eikö kukaan
jäisi katsomaan niiden muutaman sekunnin ajaksi, jotka tangolla
killuisin. Mikko tajusi tilanteen ja lupasi jäädä laskemaan. Kysyin,
eikö kukaan jää kannustamaan, jolloin muutama hyvänä tyyppinä tunnettu
kaveri totesi, että totta kai jäämme. Oli ihan siistiä kyllä, kun
porukka kannusti. Yhdeksän leukaa meni, ja vaikka se ei ole hyvä tulos,
olen silti tyytyväinen. Vähän reeniä, ja kymmenen menee rikki kevyesti.
Viimeisenä oli edessä viidentoista minuutin uinti. Uimme pitkällä
radalla. Tiesin jo valmiiksi, että siinä lajissa en olisi viimeisten
joukossa. Uin parin miesten joukkueen kovimman uimarin kanssa pitkään,
kunnes vähän ennen loppua huomasin olevani yksin. 1085 metriä ja
lajivoitto. Siitäs sai valmentaja. Ainakin osoitin, että pysyn
porukassa mukana, vaikka olenkin heikompi.
torstai, 14. heinäkuu 2005