Hassua, miten näinkin pitkän ajan jälkeen on vain kauheasti ikävä Miikaa. Kai se vain vaikuttaa, että hän oli niin älyttömän paljon jo silloin viime vuosituhannen puolella.

Näin nimittäin viime yönä kamalaa unta. Miika oli joutunut liikenneonnettomuuteen, hänen elämänsä oli muuttunut ihan täysin, ja minusta vain tuntui ihan kauhean pahalta hänen puolestaan. Osaan siis ilmeisesti välittää aidosti ainakin unissani. En nimittäin sillä hetkellä toivonut itselleni mitään, halusin vain, että hänen olisi hyvä olla. Omituisen epäitsekästä minulta.

Sain viimein virtuaalikontaktin graduohjaajaani ja pääsin kertomaan huikeaa graduideaani. Hän ei innostunut. Lopulta tuli niinkin karua tekstiä, että lannistuin melkoisesti. Ei sillä, että idea olisi huono, mutta jotenkin vain en saanut sellaista fiilistä, että hänen mielestään minusta olisi tuohon. Tai jotain, tuli vain sellainen olo, etten osaa mitään erityistä, en osaa edes välttämättömintä, en keksi mitään ainutlaatuista, en vain ole tarpeeksi kaikkea.

Kaikki eilinen hyväntuulisuus on poissa. Tänään paistoi aurinko, selkäni punoittaa, ja siitäkin tulee mieleeni vain se, että mitä enemmän iho altistuu auringolle, sitä enemmän ja aiemmin tulee ryppyjä.

Olen kyllä varmaankin huonolla tuulella ihan jo väsymystäni. Aamulla menin yhdeksäksi valmentamaan, sieltä yhdentoista jälkeen toimistukseen töihin. Luin sivut ulkona torilla, jonne paistoi aurinko. Kahden jälkeen lähdin psykolle, sieltä suoraan omiin treeneihin ja niistä suoraan valmentamaan. Juuri ja juuri ennen yhdeksää ehdin Eskon kanssa kauppaan hamstraamaan valmisruokaa, koska nuo lähtevät huomenna taas pois. Jään yksin, väävää.

Piti tosiaan yrittää vähentää lääkitystä verenpaineen takia. Sain sitä varten 75 milligramman kapseleita, jotta voisin nykyisen kahden 150-milligrammaisen sijaan ottaa yhden kumpaakin. Huomasin äsken, että olen ihan tottumuksesta ottanut edelleen aina kaksi isoa kapselia tuosta levystä - ja sitten vielä sen pienemmän. Hienosti menee!

Huomenna on aika samanlainen päivä kuin tänään, valmennusta, oikolukua, uintia, valmennusta. Mikään ei nyt innosta. Eikä kukaan.

Se uni jäi vaivaamaan.

Graduohjaaja muuten sanoi, ettei ala hoitamaan itsetunto-ongelmiani, sitä vartenhan ovat ammatti-ihmiset. Niin, mietinpä vain, voiko minua saada irti ongelmistani niin paljon, että pystyisin ulkoistamaan esimerkiksi just gradun teon, tekemään sen heittäytymättä kokonaan hommaan.

Tiedän vastauksen. Minähän pelaan aina täysillä, kokonaisena itsenäni, kaikkien hassunhauskojen ongelmieni kera.