"Kai sä nyt jotain mua kohtaan tunnet."
"Kyllä mä jotain sua kohtaan tunnen", hymy, syvä katse ja yksi pienisuuri lupaus.

Vielä nelisen tuntia sitten olin avaamassa konetta aikomuksenani kirjoittaa ylös kaikki epäkohdat ja epäoikeudenmukaisuudet, joita olen kokenut. Nyt tuo pieni keskustelu heilautti taas asetelmaa, vaikka toki tiedän sen olevan vain pisara kaiken sen epätuntemisen joukossa.

Kaikki muuttuu kuitenkin nyt, enkä voi olla varma enää mistään. Pauli jättää tänään asuntonsa, joten enää ei ole paikkaa, jonne voisin vain mennä. Nyt kaikki riippuu hänestä, ja se ei lähtökohtaisesti ole mikään kovin vakuuttava pohja. Hän lienee kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinenkin, ettei reissaaminen Turkuun houkuta. Junamatkatkin maksavat varsin paljon ilman alennuksia. Mutta jos hän nyt kerrankin tulee käymään, saanen ainakin kämppäni siivottua.

Lääkärintodistukseni on tänään viimeistä päivää voimassa. Olenko siis huomenna terve? Taidan jättää moisen haahuilun väliin. Ensi viikon keskiviikkona muuten alkaa terapia. Mitäköhän siitäkin seuraa?

Kaikki jutut ovat jotenkin päällekkäin, ja hirveästi on hommia hoitamatta, sellaisia pieniä ja helposti unohtuvia. Lauantaina pitäisi aloittaa uuden ryhmän kanssa. Nykyistenkin kanssa pitäisi vedellä vähän uusia linjauksia ainakin punttiharjoittelun suhteen.

On ollut itse asiassa ihan hyvä, että olen joutunut olemaan muutaman päivän pois altaan reunalta. Uimarit ovat joutuneet vastaamaan harjoittelustaan itselleen (tai onhan altaalla toki ollut vetäjä). Ne, joilla todellinen motivaatio on olemassa, ovat näyttäneet sen, ja muutamat ovat paljastaneet itsensä toiseen suuntaan, eivät tosin yllättäen. Pitäisi miettiä ryhmädynamiikan juttuja vielä lisää, jotta kovalle kaudelle lähdettäessä kaikilla olisi asenne kohdallaan. Tiedän itse kokemuksesta, kuinka jurppivaa on vetää kovaa sarjaa, jos osa ryhmästä luumuilee. En aio katsella sellaista.

Oma treenaaminen on ollut vähän hakoteillä niin kuin koko elämäni. Vapari tuntuu teknisesti hyvältä. Olen saanut korjattua hengityksen ajoitusta ja korostettua rullausta. Pään asento on parempi kuin ennen. Silti uintivauhtini on aivan onnetonta. En vain etene, vaikka tuntuu hyvältä uida. Otettakin muka olisi, mutta ilmeisesti kuvittelen. Kaikki muut lajit ovat hukassa.

Napakoru on vähän kipeä. Eilen se oli kyllä paljonkin kipeä, nyt en oikein tiedä. Paranemisprosessi on toki pitkä. Toivoisin kovasti, ettei tuo lähde nyt kasvamaan ulos.