Melankolinen fiilis. Itkettää, mutta en saa oikein syystä kiinni. Ehkä se on epävarmuus. Tulevaisuudenpelko? Yksinäisyys? Tyytymättömyys siihen, mitä olen.

Tuijotan ruutua. Pitäisi puhua ihmisille, mutta en keksi mitään sanottavaa. Kaikki valittavat, että olen negatiivinen. "Kaikki". Lähinnä Saija.

No, toinen vaihtoehto on tietysti puhua uinnista.

Ehkä ahdistus kumpuaakin vain siitä tyhjyydestä, jonka kauden päättyminen tuo. Uusi kausi alkaa elokuussa, uudistunut ryhmä, entistä kovemmat tavoitteet. Osaanko? Onnistunko? Miten saan omat treenit sovitettua? Putoanko jonnekin jämäjämäryhmään?