Minulta kysyttiin taannoin, miltä masennus tuntuu. Mietin tovin ja vastasin. Tänään puin samaa aihetta psykolla. Useimmat kuulemma sanovat, että masennus tuntuu möykkynä sisällä.

Minun mielestäni masennus on sellainen vajaat puoli metriä paksu, tummanpuhuva, usvamainen kerros, joka on koko kropan ympärillä, kiinni siinä. Se on kuin painava viitta, jota pitää jaksaa raahata. Kun masennus on pahempi, se myös tuntuu painavammalta ja se puristaa kasaan vieläkin voimakkaammin. Kaikki liikkeet ja ajatukset muuttuvat hitaiksi ja raskaiksi. Sitä ei voi repiä pois, mutta joskus, jos on oikein aktiivinen ja liikkuu nopeasti, se ei ehdi liikkeeseen mukaan vaan odottaa syrjässä, kunnes pysähdyn. Silloin se on taas siinä.

Väsyttää vallan kauheasti. Finaalit menivät uimareideni osalta miten menivät, selkeästi kuitenkin plussan puolelle. Kai sitä pitäisi olla tyytyväinen. Nyt on kuitenkin lähinnä tyhjä olo ja toisaalta heti taas uuden kauden odotus.

Itsepetosprojekti vähän kosahti, kun konkretia käveli silmieni eteen. Sellaista.

Saija tulee perjantaina Suomeen jouluksi, enkä oikein käsitä koko hommaa. Olen valmiiksi murheellinen siitä, että Saija kuitenkin taas lähtee pois.