Voisi olla ihan hyvä homma edes tietää, mitä haluaa, niin sitten voisi kiukutella siitä, kun ei kuitenkaan saa sitä. Toisaalta on ollut melkein pelottavaa huomata, miten ihmissuhderintamaa lukuun ottamatta pikku hiljaa mahdottomista asioista on alkanut tulla mahdollisia ja todellisia. Samalla hetkellä tosin rima tuntuu karkaavan taas monta pykälää korkeammalle ja edellinen saavutus alkaa tuntua turhalta.

Viikko sitten juhlimme Rollouinneissa. Taas nousi yksi uusi uimari mitalistiksi, toinen nyt jo eteenpäin siirtynyt tyhjensi pöydän täysin. Silti näin vain kehittämisen varaa. Nyt kirjoitan tätä Espanjasta, jossa olen ryhmän kanssa kymmenen päivän leirillä. Aloin jo suunnitella loppusyksyn leiriä.

Tyhjä olo vaivaa päivittäin. Lisäksi olen epävarma syksystä, itsestäni siinä ja muustakin.

"And I wonder if I ever cross your mind."

Huomenna Barcelona.