Olin taas tuhlaamassa rahojani joutavuuksiin, koska ei ollut muutakaan järkevää tekemistä (tai olisi ollut, mutta just siinä välissä ei ollut mahdollista ehtiä uimahallille), kun jouduin Amnestyn feissarin uhriksi.

Kävelin keskustassa kävelykadulla oikeaoppisesti aurinkoisesta päivästä nautiskellen, söin nahistuneita mansikoita ja etsin kirsikkatomaattirasialle roskista, kun keskittymiseni herpaantui hetkeksi ja huomasin tervehtiväni kivannäköistä hippipoikaa, joka valitettavasti kantoi Amnestyn kansiota.

Normaalisti vain väistelen noita, mutta nyt vain kävi niin, että feissari ehti esittää kriittisen "kiinnoistaisko sua ... blaablaa-jadajada" -avauksensa, ja minulla tietysti pysyi pää mukana tasan kahden ekan sanan verran, ja kun mukavasta ihmisestä oli kyse, en juossutkaan karkuun.

Sen sijaan kerroin olleeni jo aiemmin Amnestyn jäsen mutta jättäytyneeni pois, kun en kokenut siitä olevan mitään hyötyä. Maailma ei muuttunut silloin paremmaksi. Ainoa muutos oli minun rahoissani - joskaan ei sitäkään merkittäväksi voinut sanoa. Ehkä oikeasti konkreettisin etu oli se, ettei enää tarvinnut viedä niitä Amnestyn lehtiä roskiin.

En oikeastaan tiedä, puhuinko sen tyypin kanssa viisi minuuttia vai vartin, mutta jotenkin olin ihan paniikissa siitä, että yleensä joku kiva puhui minulle. Olisin ihan mielelläni jutellut vaikka niistä hiton ihmisoikeuksista, mutta sitten alkoi takoa päässä se tosiasia, että tyyppihän puhuu minulle vain, koska yrittää myydä jäsenyyttä. Ahdistuin niin kovasti tilanteesta, että alkoi itkettää. Koska onneksi minulla oli isot aurinkolasit, tilanne ei ollut aivan naurettava, mutta oma käyttäytymiseni alkoi livetä käsistä.

Lopulta en voinut tehdä mitään muuta kuin antaa nimeni ja osoitetietoni sille tyypille ja allekirjoittaa jonkin suoraveloituslapun, koska se poika hymyili niin nätisti, etten pystynyt kieltäytymäänkään.

Hivenen hajottavaa tuollainen, että huomaa ostavansa juttuseuraa. Voisi varmaan yrittää onkia sen tyypin jostain esille ja sanoa, että voi repiä sen lapun.

Ai niin. Tulin perustelleeksi sille feissarille, etten halua liittyä Amnestyyn, vaan ostan niillä rahoilla ystäviä, koska kukaan ei tykkää minusta oikeasti. Siihen se vastasi koko sydämestään: "Mä tykkään susta, jos sä liityt."