Yhtäkkiä olen kuin tiellä, joku pahantekijä, joka kiusaa toista olemassaolollaan. Yhtäkkiä mikään, mitä teen, ei ole hyvää.

Kun kysyn jotain, en saa vastausta. Kun kerron jotain, toinen katsoo pois.

En ymmärrä, miksi aina käy näin. Mihin unohtuvat lupaukset siitä, että puhutaan, selvitetään, riidellään ja sovitaan? Miksi kukaan yleensäkään kiinnostuu minusta, jos se aina kestää vain hetken?

En kestä tätä kylmyyttä. Haluaisin paiskoa tavaroita, vihata, olla kohtuuton, mutta osaan vain itkeä.