Kyllä se Romeo vain, ihme kyllä, sätkytteli 12-vuotiaaksi asti ja on se tuossa hengissä edelleen. Ihana koiruus.

Menin eilen puoli kahdeksalta illalla nukkumaan, kun väsytti hallipäivän jälkeen. Valmentaminen on itse asiassa yllättävän raskasta, kun sitä vetäisee tuollaisen viisikin tuntia putkeen. Koko ajan pitää keskittyä, koko ajan pitäisi jaksaa nähdä asioita eri vinkkelistä ja löytää uusia ongelmanratkaisutapoja. Niin, on se hienoa.

Kaikenlaiset ylimääräiset seuratoiminnan sivujuonteet eivät sitä aina jaksa olla. Varsinkaan silloin, kun onnistuu ihan vain naamallaan saamaan toisten vihat päälleen jostain, mitä ei edes ole tehnyt.

Aamu alkoi sillä, että joku naisääni soitti, ilmoitti olevansa tullista ja pyysi vielä sosiaaliturvatunnuksenikin. Lasku kuulemma seuraa perästä, niistä uintivarustetilauksieni jostain maahantuontiveroista tai jotain. Hämmentävä herätys.