Nyt on ollut taas legendaarisen aktiivinen ja aikaansaamisia tulviva päivä. Aamutuimaan, kun kahvit oli juotu, koitti ihmeellinen hetki: Esko lähti jonnekin ja Annelikin sai pitkällisen vääntäytymisen jälkeen itsensä ovesta ulos. Aloin heti soitella asuntojuttuja, ja ihme kyllä onnistuin heti järjestämään samalle päivälle yhden näytön. Soitin vielä yhteen isompaan asuntofirmaan, vaikka koko asuntoasia kismittää nykyään, mutta yllättäen puhelimessa oli joku ihan inhimillinen ja mukava tyyppi, joka sanoi, että heiltä voi käydä hakemassa avaimet, jos haluaa käydä katsomassa jotain asuntoa.

Olin Kaarina-lehdessä perussetit, eipä siinä sen kummempaa. Sieltä sitten menin asuntoesittelyyn, siihen sovittuun, ja se oli just sellainen seminihkeä tapaus. Joku häiskä avasi kämpän oven, ja siinä sitten yritin pällistellä ympärilleni, pohtia, miltä kämppä näyttäisi ilman kalusteita ja kysyä jotain turhaa, ettei olisi niin kiusallista.

Oli kiusallista.

Menin sitten sinne isompaan firmaan kysymään niitä avaimia. Ystävällinen nainen istutti minut pöydän ääreen, ja kävimme läpi, millaisia asuntoja olisi ihan hetikin vapaana. Piti kertoa, että minulla on heille tehtynä jo hakemus, ja piti selittää, etten oikeastaan ole töissä, en opiskele ja silti olen vähän niin kuin opiskelija ja saan palkkaakin. Lopulta epämääräisten vaiheiden jälkeen sain käteeni kolme avainnippua.

Kävin heti katsomassa asuntoja. Yksi oli Nättinummessa, kaksi Runosmäessä. Runosmäen kämpät olivat keskenään samanlaisia, joskin toinen oli vähän pienemmässä mittakaavassa, jos niin voi sanoa. Nättinummen kämppä oli aika jännä: keittiöstä pääsi kylppäriin, josta pääsi myös makuuhuoneeseen. Se oli aika kiva kämppä kyllä, täytyy myöntää. Sellainen vaalea ja ei-liian-ahdistava. Jotenkin se sijainti vain ahdistaa ja ehkä vähän kerrostalo yleensäkin. En ole koskaan oikeastaan asunut oikeasti kerrostalossa.

Ne kämpät, joita yksikseni kävin katsomassa, olivat ihan tyhjillään. Suurin oli 54-neliöinen, eikä sekään tuntunut mitenkään isolta.

Se mies, joka sitä yhtä kämppää oli näyttämässä, sanoi, että kuukauden päästä tarjonta tuplaantuu. Pitäisiköhän kuitenkin vain malttaa ja katsella? En tiedä, en tiedä.

Romeon häntäpatti on kasvanut tosi paljon, ja nyt siitä on mennyt pinta rikki. Eli patti on verinen. Romeo haluaisi kovasti nuolla sitä, mutta siihen laitettiin nyt sukka. En ole erityisen vakuuttunut siitä, että nyt menisi kovin hyvin.

Valmentamisen osalta tänään oli aika kammottava päivä. Huomasin jossain vaiheessa, että olen triplabuukkaustilanteessa: olisi pitänyt olla yhtä aikaa kolmessa eri paikassa. Yleensä Heli ja Sari hoitavat tiistain pienten treenien jälkimmäisen tunnin, mutta nyt kumpikaan ei ollut paikalla, joten minä olin pienten kanssa. Samaan aikaan olisi pitänyt olla isojen junnujeni kanssa ja vieläpä heidänkin kanssaan kahta asiaa tekemässä - puolet kun lähtee viikonloppuna Ouluun nuorten sm-kisoihin ja puolet jää Turkuun treenaamaan. Lopulta olin pienten kanssa ja annoin isommille vain ohjeistukset. Kertaalleen piti kyllä käydä erikseen nillittämässä ohjeistuksen toteutuksesta, vaikka eipä paljon tuossa tilanteessa ollut varaa.