Voimaton olo. Tuntuu, että mitä ikinä teenkin, se tulkitaan ihan tahallaan väärin ja minua vastaan.

Uimahallilla on taas vaikeaa. Olen koko ajan ihan varma, että ihmiset puhuvat minusta pahaa, kun käännän selkäni, ja kun joku näyttää pettyneeltä, paheksuvalta, loukkaantuneelta tai melkein miltä tahansa, uskon aina ihmisten ajattelevan minua.

En koe, että voisin tehdä mitään, koska puhumista on jo yritetty. Jos ihmiset haluavat tulkita niin, että tarkoitan pahaa, niin senhän voi tehdä ihan milloin tahansa ja mistä tahansa.

Tänään oli uintikisat. Olen aina ennen uinut SuperGameseissa 200 vu, mutta nyt uin vain 50 vu, 50 ru ja satasen vaparin viestissä. Olin aika varma, että viesti menee huonosti, koska se oli ihan kisojen lopussa, eikä enää ollut oikein latausta, mutta olinkin joukkueeni vahvin lenkki. Ei se mikään huikea uinti ollut, mutta jäin vain sekunnin enkasta - lentävällä lähdöllä tosin.

Vinstan rinulista melkein myöhästyin, koska olin juuri hoitamassa valmennusvelvoitteita eli juttelemassa yhden uimarini vanhempien kanssa, kun tajusin oman eräni olevan starttipäässä valmiina. Juoksin hallin poikki, vedin lennosta lakin ja lasit päähän ja huitaisin altaanmitan ennätystäni sivuten.

Eipä sillä, ennätys on todella huono.

Omat uimarini uivat lähinnä keskinkertaisesti, minkä kyllä tiesin etukäteen, kun kauden vaihetta ajatellaan. Yksi sankari kyllä oli aivan älyttömän kovassa kunnossa. Melkein pelottaa, miten kunnon ajoitus pääkisoihin mahtaa kesällä mennä, kun nyt parhaat tulokset tulevat taas ihan "väärässä" vaiheessa treeniperiodia.

Eilisilta ja tämä aamu olivat Miikan kanssa melkoista selvittelyä, koska hänkin oli ottanut asiakseen tulkita sanomiseni metsään. Nyt kai on taas rauha maassa, hetken.

Harmittaa kyllä vietävästi. En yhtään haluaisi olla ihmisten kanssa riidoissa, en haluaisi pahoittaa toisten mieliä, mutta juuri nyt olen joutunut siinä määrin silmätikuksi, että jokainen liikkeeni analysoidaan ja väärintulkitaan. Ahdistaa tosi paljon.