Ihmiset ovat löytäneet kommentointimahdollisuuden. Tosi kiva. Tai siis ei. En jaksa lukea kommentteja siitä, miten väärin tein kaiken Jarin suhteen; ihan kuin en sitä itse tietäisi. Aivan yhtä hyvin tiedän myös sen, miten absurdeja kaikki kuvitelmani ovat. Silti ne elävät. Olin silloin niin nuori, etten tein typeriä valintoja. Tahallani en halunnut satuttaa, ja jos olisin tajunnut, mihin tekoni elämäni ohjaavat, en niitä olisi tehnyt. Teinitytön maailmassa kaikki oli hetken toisin. Pahinta tässä on se, että syytän jatkuvasti itseäni, lopun elämäni. Todellisia syyllisiä en löydä mistään muualta. En sure vaan kadun ja katkeroidun.

Kuulostaa todella typerältä sanoa näin, mutta kriittiset kommentit omassa päiväkirjassani ottavat päähän. Tietysti pitäisi aina olla valmis ottamaan vastaan myös kritiikkiä, jos huolii kannustavaakin palautetta, mutta silti toivoisin, että sille kritiikille olisi joku oma fooruminsa.

Kamerajuttu tulee kalliiksi. Kotivakuutus kuulemma korvaa huollon, mutta omavastuuosuus on 126 euroa - ei mikään pikkuraha. Pohdin hetken, jos olisin saman tien hankkinut sen digijärkkärin, mutta Esko oli sitä vastaan. Kaipa hän on oikeassa. Tuo on kuitenkin erinomainen digikamerani, vaikka sillä onkin omat rajoituksensa. Näytön korjaaminen maksaa yhtä paljon kuin tuon kameran arvo nykyisellään on. Sinänsä ehkä vähän hassua korjauttaa sitä.