Ihmiset ovat löytäneet kommentointimahdollisuuden. Tosi kiva. Tai siis
ei. En jaksa lukea kommentteja siitä, miten väärin tein kaiken Jarin
suhteen; ihan kuin en sitä itse tietäisi. Aivan yhtä hyvin tiedän myös
sen, miten absurdeja kaikki kuvitelmani ovat. Silti ne elävät. Olin
silloin niin nuori, etten tein typeriä valintoja. Tahallani en halunnut
satuttaa, ja jos olisin tajunnut, mihin tekoni elämäni ohjaavat, en
niitä olisi tehnyt. Teinitytön maailmassa kaikki oli hetken toisin.
Pahinta tässä on se, että syytän jatkuvasti itseäni, lopun elämäni.
Todellisia syyllisiä en löydä mistään muualta. En sure vaan kadun ja
katkeroidun.
Kuulostaa todella typerältä sanoa näin, mutta kriittiset kommentit
omassa päiväkirjassani ottavat päähän. Tietysti pitäisi aina olla
valmis ottamaan vastaan myös kritiikkiä, jos huolii kannustavaakin
palautetta, mutta silti toivoisin, että sille kritiikille olisi joku
oma fooruminsa.
Kamerajuttu tulee kalliiksi. Kotivakuutus kuulemma korvaa huollon,
mutta omavastuuosuus on 126 euroa - ei mikään pikkuraha. Pohdin hetken,
jos olisin saman tien hankkinut sen digijärkkärin, mutta Esko oli sitä
vastaan. Kaipa hän on oikeassa. Tuo on kuitenkin erinomainen
digikamerani, vaikka sillä onkin omat rajoituksensa. Näytön korjaaminen
maksaa yhtä paljon kuin tuon kameran arvo nykyisellään on. Sinänsä ehkä
vähän hassua korjauttaa sitä.
perjantai, 15. heinäkuu 2005