Inhoan tällaisia kansallisia hauskanpitopäiviä, joihin minua ei huolita mukaan.

Olen ehtinyt päivän aikana käydä läpi laajan skaalan pohdintoja omasta olemisesta ja olemattomuudestani. Jossain vaiheessa auringon paistaessa olin tosi energinen ja suunnittelin, että jätän lopullisesti kaikki yritykset olla suosittu ja löytää uuden sosiaalisen piirin. Suunnittelin, että vain päätän luopua ihmisten kaipaamisesta. Päätän vain alkaa tulla toimeen näin, päätän, etten ikinä tarvitse ketään. Alan vain kirjoittaa, valmentaa, uida, ehkä ennen kaikkea uida. Voisin alkaa harjoitella ihan hulluna, kaksi kertaa päivässä. Ihan varmasti saavuttaisin edes jotain.

Sitten se fiili meni ohi.

Piti mennä päivällä uimaan, mutta sekin meni jotenkin puihin. Nyt on ihan laiska ja löllö olo, maha tuntuu isolta.

Nukuin jostain kuudesta yhdeksään, tapoin aikaa. Nyt katsoin Nousukautta telkkarista, jossa ykkönen näkyy epäselvänä. Aika laadukas vapunaatto. En edes tykkää katsoa telkkaria.

Kiukun-kiukun.