En pidä keskiviikoista. Joudun puolen tunnin ajan valmentamaan niin, että Mikko seisoo melkein vieressä valmentamassa jotain vesipalloporukkaa. Joka ainoa keskiviikko käyn läpi samat ajatukset: joo, kyllä sen vielä ottaisin takaisin. Ei, ei se varmaan toimisi. Joo no mutta, nyt olisin parempi ihminen. Ei, eihän se enää piittaa minusta.

Joka keskiviikko lähden hallilta jotenkin sekavissa tunnelmissa.

Haluaisin saada gradun alulle, mutta kaikki aika kuluu epämääräisissä korviketoiminnoissa, joista ei lopulta jää juuri mitään käteen. Teen satunnaisia lehtijuttuja, joista saadut korvaukset kuluvat tyhjänä makaavan asunnon vuokraan. Lopun joutavan ajan shoppailen nettikaupoista uintivarusteita, joita en tarvitse. On se hienoa, elämä.

Läski ei ole lähtenyt, päinvastoin. Inhoan olomuotoani, mutta olen toisaalta myös saanut vähän otetta siihen, miksi kaikki on näin. En syö juuri koskaan "oikeaa ruokaa", joten aamut ja illat täyttyvät järjettömästä määrästä erinäisiä kevytvälipalatuotteita. Esimerkiksi litra rasvatonta jugurttia menee päivittäin. En vain oikein keksi, miten saisin tähän sekavaan päivärytmiini jonkin fiksun ruokailurytmityksen, kun itsehän sitä ruokaa ei oikein voi tehdä, kun Anneli luonnollisesti suuttuu, mutta toisaalta omat treenit ja muut menot vaativat, että ruokailu on johonkin tiettyyn aikaan mutta ei johonkin muuhun.