Olen aivan äärimmäisen kypsä ihmisiin, jotka hylkäävät minut. Pohdin tänään aihetta hyvin hartaasti myös psykon kanssa, ja jotenkin nyt illalla koneelle tullessani kaikki oikein kärjistyy. Joo, valmentajapalaverissa pohditaan yhtä, ja sitten ihmiset taas miettivät asioita uusiksi, ja kas kummaa, saan taas pähkäillä hommia yksinäni. Itse asiassa psykokin on vissiin luovuttanut minun suhteeni. Ainakin hänen puheistaan kuulee, että hänen mielestään minä en vain tee niin kuin pitäisi, eikä sille voi mitään.

Olen etääntynyt kaikesta sosiaalisuudesta. Yritin keksiä koneella jotain chatteja, johon voisi mennä, mutta en keksinyt mitään. Irkistäkin olen ihan erkaantunut. Nyt ei kyllä mene vahvasti.

Olen ollut nyt useamman päivän ihan nihkeä Eskoakin kohtaan, koska olen niin vihainen siitä koira-asiasta. Ärsyttää, kun Esko tekee omia ratkaisujaan sen mukaan, millä tavalla Anneli valittaisi hänelle vähiten.

En oikein tiedä, ahdistaako vai masentaako nyt enemmän. Ehkä molempia. Todennäköisesti pitkä Mikon hengailu hallilla tänään ja eilen pahensi asiaa. Tuntuu, että kaikki voi mennä vain huonommaksi. En keksi, miten mikään menisi paremmaksi.