Olimme Mikon kanssa mökillämme. Vesi oli vain jotain 16-asteista, joten ei siellä kauheasti jaksanut kyhnätä. Saija ja Samikin olivat siellä, kunnes sitten lauantaina lähtivät Riikaan. Kävimme juhannusaattona perinteisissä lavatansseissa, joissa minä perinteisesti jäin seinäruusuksi. Suurin riemuni oli se, kun otin salamalla valokuvan jonkun tuntemattoman miehen avonaisesta sepaluksesta.
Perjantaina on tentti, johon pitäisi lukea kolme kirjaa. Ensimmäisen sain luettua loppuun eilen, noin kuukausi aloittamisen jälkeen. Näkisin, että tässä on tulossa vähän kiire. Tuosta tieteenfilosofian kirjasta en edes tajunnut suurin piirtein mitään.
Olen miettinyt jo jonkin aikaa, pitäisikö investoida digitaalijärjestelmäkameraan. Oma digikamerani on ehdottomasti hyvä, mutta aukkoa siinä ei saa kovin isoksi eikä salamastakaan ole oikein mihinkään. Lisäsalaman hankkiminen tuohon olisi aika turhaa rahallisesti.
Juhannuksena oli tosi kiva ottaa valokuvia, kun aurinko paistoi. Muutenkin Poukamassa on aina niin nättiä, ettei siellä voi ottaa rumia kuvia. Ellei sitten kuvaa minua.
Eilen oli uintiryhmän niin sanottu kriisipalaveri, jossa käsiteltiin syksyn kuvioita. Leena piti sanansa, ja saan jatkaa ryhmässä. Olin silti vähän pettynyt, kun harjoittelu ei kai kummemmin muutu kontrolloidumpaan suuntaan. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin. Ainakin syksyllä, kun on lyhyen radan kausi ja käytössä kolme lyhyttä rataa, tilaa riittää hyvin, vaikka porukka puuhailisikin vähän omiaan.
Olen tässä miettinyt, että pitäisiköhän ihan tosissaan alkaa taas jahdata SM-rajoja. Teoriassa se ehkä olisi mahdollistakin, jos vain reeni olisi tarpeeksi kovaa ja kisapäivällä osuisi hyvä kiukku.
Yksi juhannuksen suuri viihdenumero oli jatkuvasti käynnissä ollut vävypoikakilpailu. Mietimme Saijan kanssa, että siitä voisi saada hyvän tosi-tv-sarjankin. Vävypoikaehdokkaat suorittavat erilaisia tehtäviä ja saavat siitä pisteitä. Mikko toi tuliaisia, Sami ei. Sami korjasi Pimulan eli Salongin kattoa ensin, Mikko vasta seuraavana päivänä. Sami harkitsi Annelin pyytämistä tanssimaan (kielsimme, koska Annelin hihittelyä vuositolkulla sen jälkeen ei kestäisi kukaan), Mikko ei pyytänyt tanssiin edes minua. Mikko tilkitsi moottoriveneen tulppakohdan. Sami jonglöörasi yleisölle. Mikko pesi hiukset mutta Mikolla oli housuissa reikiä. Mikko ulkoilutti koiraa, mutta onkin entinen lätkäjätkä.
Juhannusaattoillan jo vaihtuessa yöksi sattui odotettu mutta huvittava tapaus. Jotkut Annelille kai kaukaista sukua olevat tyypit olivat menneet juhannustansseihin niin, että he tulivat saarestaan veneellä meidän rantaamme ja jatkoivat siitä. Anneli ja Esko alkoivat stressata. "Ne tulevat tänne kuitenkin poistulomatkalla, ja vaikka ne ovat fiksuja ja kivoja ihmisiä, ne eivät lähde millään." Lopulta taistelusuunnitelma oli valmis. Anneli kattoi ulkopöydälle vesirinkeleitä ja laihaa mehua. Bonuksena tuuli kylmästi. Me nuorison edustajat grillasimme viereissä grillissa, ja vieraat kai kuvittelivat pääsevänsä osingoille. Lopulta kannoimme maissimme ja vartaamme sisälle. Vesirinkeileihin tyytymään joutuneet vieraat poistuivat.
