Onpas taas tapahtunut. Juhannus tapahtui ja virtsatietulehdus
tapahtui. Kumpikaan ei ole kokemuksena erityisen miellyttävä. Juhannus
tosin ei tänä vuonna ollut kovin inhottava, vaikka usein niin on ollut.
Olimme Mikon kanssa mökillämme. Vesi oli vain jotain 16-asteista, joten
ei siellä kauheasti jaksanut kyhnätä. Saija ja Samikin olivat siellä,
kunnes sitten lauantaina lähtivät Riikaan. Kävimme juhannusaattona
perinteisissä lavatansseissa, joissa minä perinteisesti jäin
seinäruusuksi. Suurin riemuni oli se, kun otin salamalla valokuvan
jonkun tuntemattoman miehen avonaisesta sepaluksesta.
Perjantaina on tentti, johon pitäisi lukea kolme kirjaa. Ensimmäisen
sain luettua loppuun eilen, noin kuukausi aloittamisen jälkeen.
Näkisin, että tässä on tulossa vähän kiire. Tuosta tieteenfilosofian
kirjasta en edes tajunnut suurin piirtein mitään.
Olen
miettinyt jo jonkin aikaa, pitäisikö investoida
digitaalijärjestelmäkameraan. Oma digikamerani on ehdottomasti hyvä,
mutta aukkoa siinä ei saa kovin isoksi eikä salamastakaan ole oikein
mihinkään. Lisäsalaman hankkiminen tuohon olisi aika turhaa
rahallisesti.
Juhannuksena oli tosi kiva ottaa valokuvia, kun
aurinko paistoi. Muutenkin Poukamassa on aina niin nättiä, ettei siellä
voi ottaa rumia kuvia. Ellei sitten kuvaa minua.
Eilen oli
uintiryhmän niin sanottu kriisipalaveri, jossa käsiteltiin syksyn
kuvioita. Leena piti sanansa, ja saan jatkaa ryhmässä. Olin silti vähän
pettynyt, kun harjoittelu ei kai kummemmin muutu kontrolloidumpaan
suuntaan. Toisaalta se voi olla ihan hyväkin. Ainakin syksyllä, kun on
lyhyen radan kausi ja käytössä kolme lyhyttä rataa, tilaa riittää
hyvin, vaikka porukka puuhailisikin vähän omiaan.
Olen tässä
miettinyt, että pitäisiköhän ihan tosissaan alkaa taas jahdata
SM-rajoja. Teoriassa se ehkä olisi mahdollistakin, jos vain reeni olisi
tarpeeksi kovaa ja kisapäivällä osuisi hyvä kiukku.
Yksi juhannuksen suuri viihdenumero oli jatkuvasti käynnissä ollut
vävypoikakilpailu. Mietimme Saijan kanssa, että siitä voisi saada hyvän
tosi-tv-sarjankin. Vävypoikaehdokkaat suorittavat erilaisia tehtäviä ja
saavat siitä pisteitä. Mikko toi tuliaisia, Sami ei. Sami korjasi
Pimulan eli Salongin kattoa ensin, Mikko vasta seuraavana päivänä. Sami
harkitsi Annelin pyytämistä tanssimaan (kielsimme, koska Annelin
hihittelyä vuositolkulla sen jälkeen ei kestäisi kukaan), Mikko ei
pyytänyt tanssiin edes minua. Mikko tilkitsi moottoriveneen
tulppakohdan. Sami jonglöörasi yleisölle. Mikko pesi hiukset mutta
Mikolla oli housuissa reikiä. Mikko ulkoilutti koiraa, mutta onkin
entinen lätkäjätkä.
Juhannusaattoillan jo vaihtuessa yöksi sattui odotettu mutta huvittava
tapaus. Jotkut Annelille kai kaukaista sukua olevat tyypit olivat
menneet juhannustansseihin niin, että he tulivat saarestaan veneellä
meidän rantaamme ja jatkoivat siitä. Anneli ja Esko alkoivat stressata.
"Ne tulevat tänne kuitenkin poistulomatkalla, ja vaikka ne ovat fiksuja
ja kivoja ihmisiä, ne eivät lähde millään." Lopulta taistelusuunnitelma
oli valmis. Anneli kattoi ulkopöydälle vesirinkeleitä ja laihaa mehua.
Bonuksena tuuli kylmästi. Me nuorison edustajat grillasimme viereissä
grillissa, ja vieraat kai kuvittelivat pääsevänsä osingoille. Lopulta
kannoimme maissimme ja vartaamme sisälle. Vesirinkeileihin tyytymään
joutuneet vieraat poistuivat.
keskiviikko, 29. kesäkuu 2005