Katselin juuri äsken Housea telkkarista ja mietin, että minusta varmaan tulee vähän samanlainen: kylmä, kyyninen ja yksinäinen, kaikkien inhoama nilkki. Ainakin suunta näyttäisi olevan vahva.

Kukaan ei muuten ole toivottanut hyvää ystävänpäivää. Ei sillä, että sellaisilla toivotuksilla mitään tekisikään, mutta kai sekin jotain kertoo.

Pitäisi varmaan tehdä jotain tälle sosiaaliselle tyhjyydelle, mutta en tiedä, mitä. Toisaalta olen miettinyt sitäkin, olenko lopulta vain niitä ihmisiä, joiden pitääkin uppoutua asioihin eikä ihmisiin. Eli pitäisikö vain opetella elämään niin, ettei kaipaakaan mitään kavereita, vaan olisi vain ihan shinyhappy pelkästään siitä ilosta, että saa valmentaa, uida ja kirjoittaa.

Niin. Hassua, ettei se muka riittäisi.