Takaisin Suomessa. Viimeisenä päivänä satoi tolkuttomasti, ja
aamureenit jäivät lyhyiksi. Uimme vain reilun kilsan, koska altaassa
oli paitsi märkää, myös kylmä. Eksoottinen kokemus kuitenkin.
Olin oikeastaan yllättänyt, miten hyvin onnistuin olemaan koko leirin
ajan porukassa mukana. Kymmenen vuoden ikäero on kuitenkin tuossa
vaiheessa melko iso rasite, joten heikomminkin olisi voinut mennä.
Loppujen lopuksi oli jo keskimäärin mukavaa, vaikka muutaman kerran
meinasi mennä hermo, kun ihmiset tekivät jotain r-harjoituksia,
lauloivat loputtomasti korvalappujensa mukana, makasivat keskellä
korttipelipöytää tai jotain muuta. Olen varmasti itse vähintään
yhtä rasittava, joten annettakoon kaikille anteeksi.
Shoppailin taas tolkuttomasti, ja alan koko ajan paremmin hahmottaa
kohtuuttomuusongelmani. En todellakaan tiedosta, missä vaiheessa
pitäisi lopettaa. Käytin ihan kaiken valuutan, mitä vain mistään sain
irti revittyä.
Viimeisenä iltana saimme Sofian kanssa kuningasajatuksen: siirretään
huoneeseemme ainakin yksi sänky jostain toisesta huoneesta. Niinpä
sitten teimme. Lopulta meillä oli kolmen hengen huoneessamme neljä
sänkyä ja niissä nukkumassa kuusi ihmistä, puolet koko leirimme
uimareista. Erävoitto.
Paluu arkeen tuntuu vaikealta. Tänään on journalismin tuottamisen
harjoitus- ja analyysikurssia, enkä ole ehtinyt tehdä vaadittavia
kotitehtäviä. Myös kirjoitustöiden suhteen on vähän hatara olo. Jotain
kai pitäisi tehdä, ja laskuissakin oli jotain hämärää. Bonuksena
pitäisi käydä tänään illalla yksissä uintikisoissa uimassa kolme
satasen matkaa. Voisi jaksaa. Haluaisin vain nukkua, olla yksikseni ja
hiljaa ja ehkä tuijottaa telkkaria.
keskiviikko, 18. toukokuu 2005