Takaisin Suomessa. Viimeisenä päivänä satoi tolkuttomasti, ja aamureenit jäivät lyhyiksi. Uimme vain reilun kilsan, koska altaassa oli paitsi märkää, myös kylmä. Eksoottinen kokemus kuitenkin.

Olin oikeastaan yllättänyt, miten hyvin onnistuin olemaan koko leirin ajan porukassa mukana. Kymmenen vuoden ikäero on kuitenkin tuossa vaiheessa melko iso rasite, joten heikomminkin olisi voinut mennä. Loppujen lopuksi oli jo keskimäärin mukavaa, vaikka muutaman kerran meinasi mennä hermo, kun ihmiset tekivät jotain r-harjoituksia, lauloivat loputtomasti korvalappujensa mukana, makasivat keskellä korttipelipöytää tai jotain muuta.  Olen varmasti itse vähintään yhtä rasittava, joten annettakoon kaikille anteeksi.

Shoppailin taas tolkuttomasti, ja alan koko ajan paremmin hahmottaa kohtuuttomuusongelmani. En todellakaan tiedosta, missä vaiheessa pitäisi lopettaa. Käytin ihan kaiken valuutan, mitä vain mistään sain irti revittyä.

Viimeisenä iltana saimme Sofian kanssa kuningasajatuksen: siirretään huoneeseemme ainakin yksi sänky jostain toisesta huoneesta. Niinpä sitten teimme. Lopulta meillä oli kolmen hengen huoneessamme neljä sänkyä ja niissä nukkumassa kuusi ihmistä, puolet koko leirimme uimareista. Erävoitto.

Paluu arkeen tuntuu vaikealta. Tänään on journalismin tuottamisen harjoitus- ja analyysikurssia, enkä ole ehtinyt tehdä vaadittavia kotitehtäviä. Myös kirjoitustöiden suhteen on vähän hatara olo. Jotain kai pitäisi tehdä, ja laskuissakin oli jotain hämärää. Bonuksena pitäisi käydä tänään illalla yksissä uintikisoissa uimassa kolme satasen matkaa. Voisi jaksaa. Haluaisin vain nukkua, olla yksikseni ja hiljaa ja ehkä tuijottaa telkkaria.